Suomen akatemian tiedeaamiainen oli päässyt maikkarin uutisiin. Uutisen mukaan nuoria on vaikea saada yhden yhteiskunnallisen liikkeen/aatteen alle. Vaikka olenkin jo turvallisesti keski-ikäinen ja toinen jalka haudassa Suomea tarkkaileva ihminen, minua alkoi kummastuttaa uutisen välittämä näkemys. Miksi nuorten (ei sen puloleen muidenkaan ikäryhmien) pitäisi käyttätyä laumana. Onko se 60-luvun radikaalin märkä uni. Suomi on ollut vuosikymmeniä maa, jota on leimannut yhteinäiskulttuuri. Minun mielestäni tässä lajissaan Länsi-Euoroopan viimeinen. Ja tuntuu siltä, että osa kaipaa tätä aikaa takaisin. Se oli aikanaan poliittisesti ja taloudellisesti viisasta, mutta minua sen ajan jäljet pelottavat. Kannan siitä arpia vieläkin. Siksi toivotan pirsaloituneen nuorison tervetulleeksi. Nuoret ovat kuulemma erikoisia. Voi itku. Jos näin on päässyt tapahtumaan, niin se on luultavasti siunaus tälle yhteiskunnalle. Sellaisesta kasvustosta syntyy uuttaa luovaa toimintaa, joka voi pelastaa Neitomme talouden, sen yhteiskunnan rakenteet ja monet muut asiat. Ja eikö muka 60-luvun radikalismi ollut kaupallista? Joku ne che-julisteet silloinkin painoi. Ja mikä oikeus kapinaan on vain nuorisolla? Näin kysyy keski-ikäinen ja nostaa nahkarotsin kauluksen pystyyn.