Tämä kirjoitelma sisältää suurimmaksi osaksi päivänselvää jeesustelua. Ja motiivi sen laatimiselle on ihan vain muistuttaminen. Kun asiantunteva markkinontijohtaja tai -päällikkö osoittaa asiantuntemuksensa, hän aloittaa puheensa edustamansa tuotteen/palvelun positiosta. Se miten näihin poisitioihin on päädytty, jää usein avaamatta. Keinoja on varmasti monia. Samoin kuin on onnistuneita tai vähemmän kohdallaan olevia positioita. Positioinnin kohdalla palvelun tai tuotteen käyttäjistä puhutaan harvemmin. Tai jos puhutaan, niin sitten puhutaan yleisellä tasolla.

Jos tuotteen/palvelun positio on oikea, sillä on olemassa oma yhteisönsä. Ja se palvelee ko. yhteisöä jollakin tasolla kaikkein parhaiten. Kulunut esimerkki tästä on H-D. Tällä päristimellä on selvä käyttäjäyhteisö, jonka voit aivan helposti havaita teillä ja baareissa. Nahkaliivit paukkuvat ja rasva kiiltää letissä (jos sitä ylipäätään on). Ja samoin kyseisellä yhteisöllä on myös vetovoimaa joka näkyy näiden päristimien myynnissä.

Jokaisella tuotteella tilanne on sama. Joku porukka ostaa. Ja joku toinen taas ei. Ja se taas liittyy aika paljon tuotteen positioon. Ja tämä positio voi olla aivan eri kuin se, jonka tuotantoportaan markkinointi on antanut.

Tämän pohdinnan valossa minua kummastuttaa yksi asia. Jos jokaisella tuotteella/palvelulla on oma käyttäjäryhmänsä, niin miksi yhteisöllisyyttä käyttävien markkinointioperaatioiden määrä on pieni? Sillä kun saa kassakoneen laulamaan. Monta vuotta.