Minä pidän syksystä. Kuten kotipuolessa pruukataan sanoa, ”nyt on leviä pää vuoresta.” Koska olen rymynnyt lintujen perässä pitkin saloja ja mantuja ja kytännyt kauriita Ahvenenmaalla, on tämän blogin kirjoittelu jäänyt vähemmälle. Töitäkin kun täytyy tehdä. Vapon viestintäjohtaja Reijo Vatanen kirjoitti kansallisesta mediatutkimuksesta Mediaviikon kolumnin. Hyvä juttu. Siinä kuitenkin unohdettiin se tosiasia, että painetun median huoli ei ole netti, tai itse lehti. Ongelma on se, että painettu media on menettämässä sen tärkeimmän: tunnistetun asiakkuuden. Lehtien pääoma on yhteisöissä joita lehti palvelee. Painetun sanan kohdalla mainostajahan ostaa kanavan tunnistetun yhteisön luo. Jos tuon yhteisön jäsen ei näe arvoa sillä mitä lehti/tai mikä muu media tahansa tekee, hän häviää yhteisöstä. Meillä on aika monta lehteä, joilla tämä arvokeskustelu on edessä. Aito paikallisuus ja aidot yhteisöä palvelevat sisältöratkaisut voisivat olla hyvä alku. Sillä ei ole merkitystä, kuinka moni netissä näkee Honkajoen Metsästysyhdistyksen uutisen metsätysajoista tai rauhoitusalueista, koska sillä on merkitystä vain seuran jäsenille. Mutta se media, joka tekee tämän sisällön julkaisemisen seuralle helpoksi ja osaa rakentaa siihen liittyvän palvelun, on vahvoilla. Sillä on silloin linkki paikallisen yhteisön elämän yhteen osaan. Ja tämänkaltaisia ”elämisen osia” on monia. Ja kun media pystyy kokoamaan nämä ”elämisen osat” loogiseksi kokonaisuudeksi palveluineen, se luo arvoa ja ainutkertaista sisältöäkin paikalliselle yhteisölle. Ja sitä kautta media voi edelleen säilyttää oman tunnistetun asiakaskantansa mediasta huolimatta.

P.S. Vapolle täytyy antaa kiitosta käytöstä poistettujen turvesoiden entisöinnistä. Riistaa löytyy!