Jep. Suomen kolmanneksi suurin kaupallinen radioasema on kohta vainaa. Siis puhun tässä sävelradiosta. Tuosta lupapolitiikan uhrista. Samaan tautiin kuollut Cityhän ehti jo omat maahanpanijaisensa pitää. Niin se käy. Kannattavuus tai suosio eivät radioasemien kohdalla näemmä ole mikään tae sille, että liiketoimintaa voi harjoittaa. Se päätös kun on ”korkeimas käres”. Annan siksi jokaiselle mediatalolle, joka kaupallisen aseman omistaa, hyvän neuvon: hankkikaa herran tähden yhdessä tai erikseen itsellenne hyvä lobbari, joka tuntee valtiohallinnon koukeroiset käytävät kuin omat taskunsa. Luultavasti tätä neuvoa onkin noudatettu muutamissa mediataloissa. Noita lupapäätöksiä kun katselen.

Tuon lobbari-idean takia täytyy hieman hairahtua otskon teemasta sivupoluille. USA:n hallinnossa vähintään yhtä tärkeitä vaikuttajia kuin senaattorit kongressimiehet ja muut demokraattisesti valitut vaikuttajat ovat lobbarit. Jokaisella itseään kunnoittavalla toimialalla tai yrityksellä on käytössään leegio näitä kabinettien partaveitsiä. Hyvä esimerkkejä ovat esimerkiksi sokeriteollisuus tai öljyala. On tietysti hyvä kysyä, näkyykö näiden miesten/naisten tekemiset amerikkalaisten arkipäivässä? Kyllä näkyvät, niin hyvässä kuin pahassakin. Meillä EU:ssa on menossa sama trendi. Bryssel on piukassa mitä erilaisiempia toimistoja, jotka edistävät mitä erilaisempia asioita. Ja toki asia osataan ja on osattu myös Suomessa. Aina siitä sakka kun vaari öljylampun osti. Mehän olemme yhdistyskansaa, herran jestas! Minun täytyy myös todeta, että minulla ei ole mitään tätä toimintaa vastaan. Se kuuluu pelin henkeen ja siinä ei sinällään ole mitään vikaa. Mutta silloin, kun tällä toiminalla on selkeästi moraalisesti tai eettiisesti arveluttavat tarkoitusperät tai toimintatavat, on siihen oikein puuttua. Ja tässä lupajupakassa vähän tuoksuu…

Mutta harhapoluilta takaisin Sävelradioon. Herra Manninen on jossakin väläytellyt mahdollista Sävelradion siirtymistä puhtaaksi nettiradioksi, sillä meni lupa tai ei, brändi on olemassa. Moinen idea ei ole pöllömpi. Säviksen kohderyhmältä puuttuukin kunnollinen nettiradio. Pelit ja pensselit näillä säviksen kohderyhmän kuulijoilla alkaakin olla. Ja nettovarallisuutta. Toisin kuin persaukisilla opiskelijoilla ja teineillä, joille monet radiot on suunnattu. Jos konseptia vielä vähän hioo niin siinä voisi olla herroilla käsissään aikuisemman porukan kotimainen Pandora. Saattaahan siinä tiellä olla tietysti muutama miinakin. Arvelisin, että vähnkin orginellimmassa mallissa neuvotteluja täytyy käydä Gramexin ja Teostoinkin kanssa. Mutta sitä vartenhan ne lobbarit ovat olemassa.

Radiomiehenä seuraisin nettiä muutenkin tarkkaan. Siitä kun on tullut Jenkkilässä ihan oikeasti merkittävä puheen ja musiikin kanava. Podcasting on suuren veden takana jo kova juttu, jota käyttävät niin Advertising Age kuin TV-pastoritkin (Vai pitäisikö puhua pod-pastoreista?). Mutta missä viipyy suomalaiset sovellukset, niin markkinoinnissa kuin mediassakin. Tilaa on. Ei muuta kuin värkkäämään.