SAK:n mainoksen kaikki ovat nähneet. Tämän päivän Taloussanomien mukaan uusi kauhistelun kohde on Greenpeacen mainos. SAK:n mainoksen puolustukseksi on sanottava, että se on ainut väriä vaalikampanjointiin tuonut asia. Muuten on ollut kovin kuivaa niin poliittisten aiheiden kuin mainonnakin suhteen. Voi vain todeta, että joskus silkka typeryyskin on piristävää, kuten SAK:n mainoksen kohdalla on käynyt. Siitä sentään puhutaan. Olen mielenkiinnosta seurannut SAK:n toimia äläkän hillitsemiseksi, sekä koottuja selityksiä on metka seurata. Nyt olen olen odotellut milloin SAK raahaa mainoksen isät ja tekijät julkisuuteen. Ja onkohan mainossopimus vielä voimassa?

Minulla muuten olisi pari ihan oikeasti rakentavaa ideaa sekä SAK:lle että Greenpeacelle. Yksinkertaisia, ihmisläheisiä ja toimivia keinoija, jolla se saisi omien jäsentensä äänen kuuluville. Kysykää vaikka.

Mutta asiaan. Toivon, että manostajat (nekin jolla on jotain sanottavaa) eivät valitsisi näiden parin esimerkin viitoittamaa tietä. Ymmärrän toki, että kun joudut huutamaan torilla kilpaa kaikkien muiden siellä olevien kauppa- ja aatemiesten joukossa on yritettävä huutaa kovempaa. Tai sitten keksittävä jotain muuta. Huudon maustaminen kateudella, pelottelulla, törkeyksillä ja silkalla vittuilulla ei takuulla johda mihinkään.

Nämä mainokset toki kertovat jotakin suunnitelijoistaankin. Eväät taitavat olla loppu.