Näistä vaaleista piti tulla jotain erilaista. Näin luvattiin mainostoimistojen, puolueiden kuin ehdokkaidenkin suulla. Puhuttiin nettivaaleista ja jossakin jopa siitä, että me vaalikarja voisimme jopa kommunikoida ehdokkaiden kanssa. Muutaman blogikellokkaan kanssa kokeilin. Arvaa onnistuiko?

”Rahaa on.”, sanoivat puolueet. ”Me tuhlaamme ne puolestanne. Niin, että tulosta syntyy.”, lupasivat mainostoimistot.

Ainut uusi asia olivat loanheittomainokset.

Jos Suomen parhaiden mainsotoimistojen kyky yhteiskunnallisessa mainonnassa on tällä tasolla, pitäisi hälytyskellojen soida ihan tavallisten yritysten markkinointiosastoilla. Valmispitsan myynti on pirun paljon vaikeampaa, kuin poliittisen aatteen kaupitteleminen. Sitä mainostoimisto ja aatteen omistajataho voivat nimittäin muovailla itse tuotetta ja viestiä suhteellisen vapaasti. Ajan henkeen ja kohderyhmien mukaan. Mutta tumma olut on olutta ja ryynimakkara makkaraa. Siinä maailamassa liikkumavara on paljon pienempi.

Onneksi huomenna on Pyhän Patrikin Päivä. Voin etsiä itselleni savuisen ja tunkkaisen irkkupubin perännurkan ja hulauttaa markkinoinnin tilaa koskevart murheeni alas Guinessilla. Tässä asiassa pysyvyys on hyvästä. Samoin siinä, että Lauantaita seuraa aina Sunnuntai. Ja sehän on vaalipäivä. Ja minä saan taas lopetaa narisemisen tästä asiasta.