Vaiheteeksi Advertising Age julkaisee jonkun mielenkiintoisen artikkelin. Bob Garfieldin juttu on mielenkiintoinen, joskin aivan kaikkea BG:n vaahtoamisesta en niele. Se on varmaa, että perinteisen median ja mainostoimistojen on kehitettävä toimintaansa rajusti. Mutta tuomiopäivän Harmagedonia en povaa. Ja tällä muutostyöllä on kiire. Muuten kaikki on tehtävä kiirellä ja kipeiden toimenpiteiden kautta.

Jotkut sentään yrittävät. Eilen sain lukea, että Koff tuo kesäksi ”uusvanhan” maissioluen, Wild Indian Beerin, kauppoihin. Lanseerauksesta huolehtii Bobin heimoveljet. Ensimmäiset lanseerauksen osat ovatkin jo näkyvissä netissä.

Olen näkemästäni varsin ristiriitaisella tuulella.

Tunnusta katsovani ko. nettisivua ihan silmälaput silmillä. Tajuan koko juonen jujun ja pidän ajatuksesta, jolla haetaan ihmisten omaa sisältöä. Ja siitä, että kuluneita sovelluksia kuten intiaaninmigeneraattoria käytetään uudestaan. Mutta samalla jään miettimään sitä, että koko homma on taas kampanja. Pikäjänteinen yhteisöllisyyden juoni puuttuu selvästi. Tämä on taas mainoshöttöä. Ja jotenkin tuntuu siltä, ”että nopeasti ja siitä mistä aita on matalin -kampanja”.

Toinen juttu on sitten tuo kampanjan intiaanituntemus, jonka arvion perustan M&M juttuun. Pojilta tai tytöiltä on jäänyt Hopeanuolet lukematta. Tai muutenkin perustietojen kaivuu hieman kesken. Tämän sanon ihan vaan vanhana intiaaniharrastajana.

Mutta nyt minä lähden Käsivarteen Porojärvelle ampumaan riekkoja. Jos mitään ei kuulu parin viikon kuluessa, olen luultavasti hautautunut lumivyöryyn.