Nyt tämä keskustelu sitten alkoi.

Kaupallisuudesta ja sosiaalisesta mediasta on alettu keskustella. Se on hyvä asia. Viimeksi aiheesta oli artikkeli tämän päivän (2.4.2007) Helsingin Sanomien Vieraskynässä. Siinä asiaa pohtivat Petteri Kangas ja Santtu Toivonen. VTT:n poikia molemmat.

Artikkeli oli perustaltaan aivan hyvä. Siinä puhuttiin ihan asiaa.

Tässä viimeaikaisessa kesksutelussa minua vaivaa pari seikkaa. Kaupallisuuteen ja sosiaalisen median hyödyntämiseen suhtaudutaan kovin kaksijakoisesti. Toisille koko juttu on pelkästään kaupallisuuden temmellyskenttä, jossa pärjää mallilla ”rahat pois ja rappuun.” Koko sosiaalista mediaa käytetään surutta rahastukseen ilman sen suurempaa ajatusta. Mainostoimistokentällä ja perinteisellä uusmediakentällä tällä mallilla on tehty floppeja niin meillä kuin maailmallakin. Kampanjoita suunnitellaan tähän tilaan vain koska se on muodikasta. Ja koska se on taas juusi jippo jolla mainostajalta viedään vähän lisää hilloa omaan taskuun. Samalla nämä toimijat suomeksi sanottuna ”kusevat omaan housuun.” Se lämmittää toki hetkisen, mutta sitten voi pakkanen purra arkoja paikkoja.

Toinen ääripää ovat idalistisesti koko sosiaaliseen mediaan suhtautuvat alan hihulit. Kaiken pitää olla ei-kaupallista, aatteellista ja niin pirun kansalaisjournalistista. Heidän nielikuvissaan tämä tila on jonkilainen Onnela, johon ei kaupallisuuden kauhea käsi saisi koskea.

Ja sitten on kolmas tie.

Olen joskus sanonut, että koko sosiaalinen media on keksitty jo kivikaudella. Siinä ei käyttäytymisen tai tradition pohjalta katsottuna ole mitään uutta. Me ihmiset kulutamme, luomme identieettiä ja verkostoidumme aivan samalla tavalla kuin aikaisemminkin. Ja tämä tarjoaa kaupallisia mahdollisuuksia. Minusta kaupallisuudessa ei ole mitään pahaa. Me maksamme kokemuksista ja monesta muustakin asiasta jos katsomme siitä olevan meille iloa, hauskuutta hyötyä tai ties mitä muuta arvoa. Ja tässäkin tilassa valitsemme meille parhaan paikan toteuttaa itseämme. Sen sijaan lyhytnäköinen kusettaminen on myös minulle kauhistus. Monen brändin ja median kannattaa katsoa tarkkaan mihin rahansa pistää. Jos tästä kentästä haluaa saada arvoa omalle medialle tai brändille, on se tehtävä hyvin konseptoidusti. Ja pitkällä aikajänteellä. Sosiaalinen media ei ole yhden illan juttu. Se on avioliitto ihmisen ja palveluntarjoajan välillä.

Ai niin. Kuten huomatte, Lapin lumet eivät haudanneet minua. Riekkojakin saatiin, mutta niiden kilohintaa en viitsi ruveta laskemaan. Se kun tekisi koko jutusta kaupallisen.