Olen viimeaikoina kuunnellut paljon puheita. Ja vaihteeksi muutama ajatuskin on jäänyt pyörimään tuonne otsaluun taakse. Yksi asia on varma: Suomen mediakenttä on viimeinkin ymmärtänyt sen, että aivan vanhoilla resepteillä ei enää jättituloksia muutaman vuoden kuluttua kääritä. Toki joukossa on muutama vastarannan kiiski, mutta yleensä ei enää tarvitse vääntää rautalangasta miksi esim. mediayhtiö tarvitsee yhteisöllisiä palveluita. Ja kyllä mediataloissa on katsottu miten naapureilla menee, etenkin Norjaan, jossa mediayhtiöiden tuloista aina vain suurempi osuus tulee verkosta. Ja ihan kannattavasti.
Tämä on johtanut myös siihen, että toimittajien työn roolia on mietitty monsessa paikassa aivan uusiin puihin. Tämän kuvan ainakin sain Vanhan Sataman seminaariluentoja kuunnellessani eilen ja toissapäivänä. Olen aikaisemmin sanonut, että toimittajien työ muuttuu entistä enemmän mehiläistarhan hoitamisen suuntaan. Toimittajan tehtävänä on mielestäni koota ymmärrettäviä ja selkeitä kokonaisuuksia paljon suuremmasta tietomassasta kuin aikaisemmin. Yksi osa sitä on varmasti tavallisten ihmisten tuottama sisältö. Ja tämä penkominen on aivan yhtä vaativaa työtä kuin nykyinenkin, ellei vieläkin vaativampaa. Saapa sitten nähdä miten maailma makaa muutaman vuoden kuluttua. Se on varmaa ettei media voi enää elää ilman paljon nykyista suorempaa ja vuorovaikutukseen perustuvaa suhdetta median kuluttajaan. Jos joku media on niin tyhmä, että ei tätä huomaa, se on auttamattomasti liian hidas uusilla ja nopeilla median kuluttamisen markkinoilla. Jos muuhun uskoo, niin vataantuloaulan veistokset kannaatta pistää myyntiin jo tänään.
Toinen viesti joka kuului selvästi oli se, että sisältöä on tehtävä entistä kohdennetummin ja entistä useammalle kohderyhmälle. Siinä riittää puuhaa.
Ja jos uutisointiin on uskomista alkaa fragmentoituminen näkyä jo brändienkin alueella. Elisen Taloussanomien markkinointiosassa kerrottiin, ettei perinteisten Niken ja Adidaksen merkki oikein puhuttele nuoria. Mlempien viestintä on perustunut ”perinteiseen” ylhäältä alas-malliin jossa massamedioiden merkitys on suuri. Ja jos sillä mallilla toimii, tarvitsee tuekseen seuratun massamedian ja suhteellisen homogeenisen kohderyhmän. Ja tätähän nykypäivän nuori ei ole. Alakulttuureissa löytyy. Samoin medioissa. En väitä sitä, että nämä merkit häviäisivät mihinkään, mutta kyllä ne saavat tehdä pirusti töitä asemansa turvaamiseksi. Arvelisin, että markkinointijohtajan on paljon helpompi on olla esim. Doc Mmartensin tai Conversen ruorissa. Ne ovat saavuttaneet hyväksynnän aika monen alakulttuurin piirissä. Niiden käyttäjäkunnat ovat toki pieniä verrattuna noihin kahteen jättiin, mutta niiden ei tarvise investoida läheskään niin paljon oman brändinsä pönkittämiseen tai tuotekehitykseen kuin näiden kahden ison. Ja asiakkaat ovat uskollisia. Ja se taas tulee yhteisöllisyydestä, jota kumpikaan näistä kasari-ikonista ei ole osannut hyödyntää.