Olin aamulla Yhteiskuntaviestinnän yhdistyksen tilaisuudessa, jossa käsiteltiin poliittista brändäystä. Aihe oli mielenkiintoinen ja puhujatkin hyviä: Kirsi piha + Jussi Lähde ovat varmasti parasta kuultavaa, jota tältä alueelta voi Suomessa kuuijana puhepöntöön saada. He olivat myös sanomisissaan kohtuullisen oikeassa.

Poliittisella henkilöllä on oltava mielipide, tekoja ja vastuuta. Sama koskee myös poliittista puoluetta, vaikka asiaa ei kovin paljon tilaisuudessa esiin nostettukaan.

Nämä teesit ovat siinä mielessä mielnkiintoisia, että ne koskevat myös yrityksiä. Yritys ilman mielipidettä, yrityksen kasvoja (asennetta) tekoja ja vastuuta on kovin kehno brändäyksen kohde. Nalle Wahlroosista on tullut viimeaikoina selvästi kasvot ja tulkki sille mitä pankkikriisissä oikein tapahtuu. Hänellä on mielipiteitä ja samalla hän vahvasti brändää omaa organisaatiotaan. Samaa voi sanoa F-securen Hyppösestä. Vai keneltä muulta tietoturvasta Suomessa kysytään mielipidettä?

Puolueista voisi kysyä samaa. Ovatko mielipiteet, teot ja vastuu kunnossa? Onko ne viestitty ulos? Ainakin äänestystulosten perusteella tässä ei ole onnistuttu kovin hyvin. Varsinkaan kun ei toimita edes kylläisillä markkinoilla. Markinaa on vallattavana vielä 40%

Puolueilla ja poliittisella keskustelulla on Suomessa mahdollisuus, jota ei oikein vielä tajuta. Me voimme hypätä suoraan nykypäivän poliittiseen markkinointiviestintään ohi keinotekoisen brändäyksen. Sosiaalisella medialla on tässä ”uusvanhoillisessa” (puolueet on perutettu milipiteille ja vastuunkannolle; siinä ei siis ole mitään uutta) brändäämisessä oma erittäin tärkeä rooli. Se tunnustettiin seminaarissa ja se on nähty jo mm. Ranskan ja USA:n viimeaikaisissa kampanjoissa. Puolueiden on vain ryhdyttävä miettimään miten koko homma tehdään. Myös medialla on tässä tilanteessa mahdollisuutensa. Se näkyi mm. Uuden Suomen kunnallisvaaliehdokkaille avatussa blogipalvelussa, jonka rakensimme. Se on käytännön esimerkki siitä miten sosaalinen media toimii.