Olen aina ollut innokas tutustumaan uusiin asioihin. Se, ymmärränkö niistä mitään, onkin ihan toinen asia. Siitä en ole niin kovin varma. Nyt olen kuitenkin huomannut, että innovaatiosta puhutaan Suomessa kaikilla tasoilla kovasti. Ja tämän mystisen sanan ympärillä on myös jos jonkinlaista hanketta, projektia sekä esitelmää ihan vaivaksi asti. Niillä kaikilla (hankkeilla ja projekteilla) tuntuu kuitenkin olevan aika vähän tekemistä tämän arkisen elämämme kanssa.

Viime aikoina olenkin alkanut poistaa varmistinta vanhasta ja luotettavasta Parabellumista aina kun kuulen innovaatio-sanan lausuttavan jossakin lähistölläni. Minä en halua kuulla löysää puhetta ja lässytystä aiheesta, sillä se on oikeasti vakava asia. Suomi elää ja tulee elämään pienistä ja suurista innovaatioista. Innovaatio onkin mielestäni hyvin määritelty wikipediassa. Se kannattaa lukea sieltä.

Suomi on menestynty hyvin näiden innovaatioiden tuottamisessa. Maamme vauraus on loistavien innovaatioiden avulla tehty. Nyt tämän menestyksen yllä on kuitenkin synkkiä pilviä. Pilvien kerääntymisen syykin on selvä; Me taidamme olla oman menestyksemme vankeja. Suomessa pidetään hyvin tiukasti kiinni perinteisestä tavasta kehittää ja toteuttaa tuotteita ja palveluita. Perinteinen mallin on järjestelmällinen ja yleensä hyvin suljettu. Nyt sen aika on vain tullut monen tuotteen ja palvelun kohdalla tiensä päähän. Sitä ei tahdota hevillä monessa putiikissa Suomessa uskoa. Siksi me olemmekin sosiaalisen innovaatiokulttuurin Pohjois-Korea.

Meillä voitasiin vihdoinkin tajuta, että innovaatioita tehdään tänään yhdessä asiakkaiden kanssa; hyvin harvalla alueella suljetut laboratoriot ja nörttien keskinäinen viisastelu tuottaa merkittäviä tuloksia. Toki niitäkin on, mutta niillä ei ruokita viiden miljoonan ihmisen kansantaloutta. Tämä taas ei tarkoita sitä, että nörtit pitäisi viedä saunan taakse ja lopettaa napakasti niskalaukauksella. Taitoa ja osaamista tarvitaan, mutta asioita on tehtävä ja testattava avoimemmin niiden kanssa jotka joskus niitä tuotteita käyttävät.

Joku on joskus puhunut tästä asiasta sosiaalisena innovointina. (Tämänkin termin kanssa Parabellumin varmistin on herkässä.). Sen avulla yritys voi hyvinkin nopeasti hankkia uusia ideoita tai luoda uusia strategioita ja konsepteja. Se on käytännössä testattu ja toimiva malli. Linuxia tai tämän blogin alustaa, Word Pressiä, ei muuten olisi olemassa. Samalla sosiaalinen innovointi on hyvä testipenkki koko organisaation toimivuudelle ja mitä mainoin tapa saada idoita siihen miten organisaatiota ylipäätään tulisi organisoida. Me oletamme usein liikaa omista kyvyistämme, rakenteistamme ja monista muista asoista niin ihmisinä kuin organisaatioinakin.

Juhlapuheiden asemesta, Suomessa tarvitaa käytännön toimia joiden avulla yritykset aivan oikeasti alkavat tehdä töitä meidän tavisten ja omien asiakkaiden kanssa. Sana yhteistyö on palutettava alkuperäiseen merkitykseensä. Nyt se merkitsee käytännössä myymistä ja ostamista.

Mitä nämä käytännön toimet voisivat olla?

Raha on hyvä konsultti. Jos yritykset saisivat tukea & verohelpotuksia niistä investoinneista jotka liittyvät juuri avoimeen innovointiin oltaisiin pitkällä. Esim. tietyistä tuotekehitystukien kohdalla voitaisin suoraan vaatia, että osa niistä käytetään tämänkaltaisten järjetelmien toteuttamiseen.

Toinen hyvä konsultti on markkinointi. Koko ajatusta olisi markkinoitava konkreettisten case-esimerkkien ja niiden hyötyjen kautta. Ja samalla voitasiin lopettaa sen hyvin teoreettisen Innovaatiomantran hokeminen. Näillä voitasiin jo päästä pitkälle.

Jos ei päästä, niin sitten on syytä vaihtaa arkivanhillinen ja typerä yritysjohto vaikka lailla. Niin tärkeä asia tämä on.