Markkinoinnin kentässä on olemassa yksi asia josta tietää syksyn alkaneen. Uutisoinnissa alkaa vilahdella sana brändiuudistus. Yritys se tai tuo on uudistanut brändinsä. ”Brändi on pölyttynyt.”, todetaan taas . Käytännössä tämä uudistus yleensä tarkoittaa sitä, että tuoteen tai palvelun viestinnässä käytettävää ulkoista ilmettä päivitetään. Tämä päivitys on sinällään usein aivan perusteltua toimintaa. Vanhanaikainen logo on vanhanaikaninen. Siitä ei pääse mihinkään. Mutta mitä tällä on tekemistä brändin uudistamisen kanssa?

Brändi on kokonaisvaltainen käsite. Venäläinen perspärytin on venäläinen perspärytin. Jos sen pakkauksen ilmettä muutetaan, se ei mitenkään muuta brändin sisintä. Venäläinen perspärytin ei vieläkään sovi perseeseen, eikä se pärise. Todellinen brändiuudistus sen sijaa on se, että perspäryttimen ominaisuuksia on parannettu; esim. niin, että se sopii jonkun oikeasti jonkun tsuhnan takamukseen. Tai päryttimen ennen olematon asikaspalvelu rupeaa pelaamaan. Nämä ovat todellisia brändiuudistuksia, jotka lisäävät brändi arvoa ja kokemuksellisuutta.

Miksi minä tästä termin väärinkäytöstä vaahtoan? Mitä välii? Kyllä sillä on väliä. Termin käyttö kuvaa jollakin tasolla markkinointiosaamista, joka yrityksessä on. Se osoittaa markkinoinnin roolin ja aseman yrityksessä. Valitettavasti aika monsessa paikassa markkinointi joutuu puuhastelemaan näitä ”uudistuksia”, kun sillä olisi oikeasti tärkeämpääkin tekemistä. Ihan ilman minkäälaista halveksuntaa markkinoinnin parissa pukertavia ihmisiä kohtaan.