Tämä ei ole minun tapaistani. Pyydän siksi nöyrästi anteeksi jo etukäteen mainostoimisto Ojalasaarelta kirjoitustani. Ei ole ollut tapana osoitella sormella. Varsinkin kun omassa laarissa on ruumenia yltäkyllin. Mutta, kuten meillä pohojalaaisilla on joskus tapana ”antaa helapään soira vaikkei nii olis tarviskaa”. No, ny se sitte soi:

Markkinoini & Mainonnan numerossa 23/2006 oli uutinen. ”Ojalasaari BMW:n satulaan”, kertoi otsikko. Uutisen sisältö oli se, että BMW:n moottoripyörät oli valinnut Ojalasaaren hoitamaan brändiä pohjoismaissa. Olihan jutusssa tietysti toinenkin kärki: se, että Ojalasaari kuulemma ei ole enää Turkulainen toimisto. Tähän voi vain todeta, että jos toimisto on hyvä, on sama vaikka sen konttori sijaitsee Little Hopessa (Pennsylvania USA) tai Turussa. Se osa jutusta siis jääköön omaan arvoonsa.

Toinen harppuunankärki oli sitten tämä BMW ja moottoripyörien maailma. On hienoa, että suomalainen toimisto saa tämänkaltaisen perinteikkään ja myös perinteitä kunnoittavan moottoripyörän markkinointiviestinnän suunnitteluvastuun. Bemarin tunnistaa katukuvassa oli se sitten uusi tai vanha. Ja on hienoa että tulevassa markkinointisambassa on esillä ihminen ja tunne. Bemari sen ansaitsee. Mutta samaan aikaan jutusta heräsi nippu kysymyksiä. Viittaus H-D:n suuntaan antoi kuvan, että kovin paljon lupauksen mukaista viestintää ei ole luvassa. Miksi muuten olisi tarvinnut höpistä siitä, että H-D:n ominaisuudet eivät riitä. Totta helvetissä jokainen H-D:llä ajava tietää ettei alla oleva menopeli ole mikään Hayabusa tai Bemari. Amerikanrautaa tuskin kukaan ostaa siitä syystä. Kyllä siinä tunne ja kuuluminen tiettyyn porukkaan on pirun paljon tärkeämpi myyntiargumentti. Harrikka ostetaan koska se on harrikka. Nämä hörinät harrikasta antoivat minulle toimistosta (jota tunnen huonosti) hyvin epämääräisen ja asiantuntemattoman kuvan. Samaan aikaan puhuttiin toisaalla tunteesta ja samalla mollattiin sitä kaksipyöräiisten merkkiä joka elää mitä suuremmassa määrin tunteella. Jutussa myös kerrottiin, että ihminen on jotenkin harhaisuuden vallassa valitessaan ensimmäistä pyöräänsä. Ja tämän jälkeen tapahtuu ikäänkuin järkiintyminen toisen pyörän kohdalla. Minulla on uutinen: se harhaisuus ei siitä mihinkään muutu. Kyykkymies ei customiin tartu. Tämänkaltaiset sammakot eivät oikein istu asiantuntevan mainostoimiston kuvaan. Bemarilla on oma ostajakuntansa. Tehkää ne viestintähommat tämän yhteisön tunteiden ja arvojen pohjalta, niin johan alkaa ovipumppu laulaa. Ja siinä sivussa voi mennä muutama Uralkin.

On tietysti olemassa sellainenkin mahdollisuus, että uutinen oli laadittu päin prinkkalaa. Siinäpä meikäläiselle pohtimista.