Kahden viikon turnee Aasiassa on ohi. Tai oikeastaan se oli ohi jo viime Torstaina. Mutta kuten aina, paluu tarkoittaa vuorenkokoista selvittämättömien asioiden pumaskaa. Ja kirjoittaminen ei ole tämän kasan tärkein asia. Niimpä pääsen asiaan vasta nyt.

Aasian markkina on valtava. Sen tajuaa konkreettisesti vasta paikan päällä. Sama koskee alueen taloudellista toimeliaisuutta. Tässä valossa en kovasti ihmettele viimeviikkoisia surullisia uutisia toimipisteiden ja tehtaiden lakkauttamisista ja niiden muutoista Aaasiaan täältä raukoilta rajoilta. On mentävä sinne missä markkinat ovat.

Tapasin matkallani liudan paikallisia median ja teknologiayritysten edustajia. Niin pomoja kuin duunareitakin. Ja se vahvisti ainakin yhden asian; Suomen vahva luottamus koulutuksen tuomaan kilpailuetuun on perusteeton. Koulutuksen tason Aaasiassa kasvaa jatkuvasti elintason kohenemisen myötä. Ja koska Aaasian väestömäärä on niin valtava kuin se on, on näillä talouksilla mistä ottaa. Niin insinöörejä kuin muitakin hyvin koulutettuja asiantuntijoita.

Voi kuulostaa hölmöltä, mutta Suomen tärkein kilpailukeino on se, että olemme erittäin länsimainen talous. Aasian kulttuurit lähestyvät kovaa vauhtia meidän länsimaista kulttuuriamme. Arvot muuttuvat juuri nyt kovasti kohti länsimaisia arvoja. Ja monia länsimaisia asioita kopioidaan ja ihannoidaan surutta. Hedonismi, yksilön korostaminen ja muut vastaavat länsimaisina pidetyt ilmiöt kiinnostavat etenkin Aasian nuoria. Ja näitä nuoria koko väestöstä on enemmistö.

Huolestuttavinta on se, että meidän yhteiskuntamme korostaa kovasti perinteistä koulutus- ja tuotevientiin perustuvaa mallia. Me tarvitsemme enemmän niitä jotka kehittävät Habbo-hotelleja, IRC-Galleryjä ja muita vastaavia hyvin länsimaisia ilmiöitä. Meidän on tehtvä kuten Englannin joka vaihtoi Sheffieldin teräksen pop-idoleihin.