Jenkkilän käsikirjottajat eivät suolla tällä hetkellä tekstiä. He kun ovat menneet lakkoon. Tämä taas tietää sitä, että Amerikan viihdekone ainakin köhii hieman kuin syysflunssan kourissa. Käsikirjoittajia kun tarvitaan lähes kaikkialla; elokuvista televisiosarjoihin saakka. Conan ei läpise ja Bruce ei ”kuole kovaa” ilman luovaa ja hyvää tarinankertojaa. Lakkoja on ollut aikaisemminkin, joten siinä ei ole mitään uutta. Nyt lakon perimmäinen syy on Internet.

Se kuvaa hyvin sitä merkitystä joka Internetillä on medialle.

Lakolla käsikirjoittajat haluavat varmistaa oman asemansa netin sisältökaupan tulonjaossa. Yhä enemmän kaisesta tuotetusta sisällöstä kun kulutetaan jo nyt verkon kautta. Ja tämä ei tule vähenemään, päinvastoin. Nyt käsikirjoittajien vaatimus on saada netin ja muiden digitaalisten kanavien kautta myytävästä sisällöstä itselleen noin kolme prosenttia myyntihinnasta. Siis jos käsikirjoittamasi saippuaooperan sarjan lataus maksaa esim. kolme taalaa, saat kolme prosenttia tuosta hinnasta. (Oletan tosin että tätä 3%:n siivua tulee kyllä jkamaan joku välimies…)

Mitä tämä tarkoittaa yhteisölliselle medialle?

En usko, että suoraan kovin paljoa. Käsittääkseni se tulee jonkin verran vaihvistamaan ihmisten tuottaman sisällön roolia. Se kun on ainakin edullisempaa, kuin tuotettu sisältö. Mutta luultavasti tärkein asia on se, että kun tuotettu sisältö tulee jatkuvasti lähemmäs niitä ihmisiä jotka puuhastelevat verkossa. Ja kuten yhiökumppani Jouni Salo on sanonut; ”yhteisöllinen media tarvitsee jatkuvasti puheenaiheita”. Ja niitä taas nämä käsikirjoittajat tuottavat.

”Crosscontent” (=tuotetun ja tavisten sisällön epäpyhä yhdistely) tulee taas!