Olen ollut tekemisissä erilaisten johtajien kanssa neljännesvuosisadan. Se on pitkä aika. Sinä aikana minua on alkanut ärsyttää yksi tyypillisesti suomalaisten johtajien piirre; päämäärätön jahkailu. Asioista tiedetään valtavasti teoriatasolla, mutta varsinaisia päätöksiä ei tunnuta saavan aikaan. Tai niitä ei uskalleta tehdä. Ymmärrän toki, että monet ns. ylemmän keskitason johtajat pelkäävät yrityksen rakenteiden tai yleensä tekemisen tuomia muutoksia valtavasti. Se kun voi heikentää heidän omaa asemaansa merkittävästi. Aiheesta on jopa tutkimukseen perustuvaa tieteellistä näyttöä. (Jos oikein muistan, niin viime numeron Faktassa oli aiheesta pieni juttu.)
Minulla on johtajuudesta hyvin yksinkertainen käsitys. Johtaja tekee päätöksiä. Ja johtajaksi tullaan siitä syystä, että valittu yksilö osaa tehdä päätöksiä epävarmoissakin oloissa ja hyvin rajallisen tiedon varassa. Ja joskus syntyy virhepäätöksiä. Sille ei voi mitään. Ja joskus näistä päätöksistä on myös kannettava ikävääkin vasttuuta. Toisaalta juuri tästä johtajille maksetaan korkeampaa palkkaa, vai mitä?

Miksi kirjoitan tästä asiasta? Tänä päivänä kukaan markkinointijohtaja tai mediayhtiön päätoimittaja ei voi olla enää tietämätön mitä merkitsee sanat sosiaalinen media, yhteisömedia tai yhteisöllinen media. Siitä olen varma. Asiasta tunnutaan olevan jopa innostuneitakin monissa yrityksissä. Mutta silti siirtyminen konkreettisiin tekoihin tuntuu olvevan työn ja tuskan takana. Aiheeseen ei haluta tarttua. Halutaan pitäytyä perinteisissä malleissa, koska ne ovat päättäjän omalta kannalta turvallisia. Ainakin lyhyellä tähtäimellä. Onhan sosiaalinen media asiana uusi ja sillä on toki omat riskinsä. Mutta ne yritykseen kohdistuvat riskit tulevat toteutumaan joka tapauksessa. Jos joku asia ei ole niinkuin sen pitäisi organisaatiossa , se tulee ennemmin tai myöhemmin julki. Se on väistämätöntä. Se ei ole sosiaalisen median vika, vaikka sitä tänään usein käytetäänkin asioiden julkituomisen kanavana. (Tämä sosiaalisen median piirre muuten kuvaa hyvin nykyistä mediaympäristöä; asioista viestiminen ja niiden julkitulo on nyt paljon nopemapaa kuin esim. kymmenen vuotta sitten. Se on ajan kuva, jota monet ns. johtajat eivät tunnu käsittävän.)

Koska tämä päätöksenteko on vaikeaa, annan muutaman konkreettisen ohjeen ja teesin siitä, miten sosiaalisen median asioita kannatta pohtia:

* Digitaalisuuden merkitys kokonaisuudessaan tulee olemaan yrityksille ja medioille valtava haaste ja mahdollisuus. Se tulee väistämättä muuttamaan yritysten rakenteista ja voimasuhteita markkinoilla.

* Yhtesömedia on tullut jäädäkseen. Sitä ei voi/kannata vastustaa. Silötä ei kannata sulkea silmiään. Kuten aikoinaan: Rock´n´Roll is here to stay.

* Yritysten kannattaa avata omaa tuotekehitystään omille asiakkailleen sosiaalisen median avulla. Sama koskee asiakaspalvelua, sisäisiä johtamisvälineitä sekä markkinointia. Juuri nyt näissä kaivataaan nopeita ja rivakoita päätöksiä. Muuten ei kunnian kukko laula.

* Unohda yhteisöllisyyden kohdalla ”one shotit”. Sosiaalinen media on huono paikka markkinointikampanjoille, jotka kestävät kolme kuukautta. Ihmiset suuttuvat jos heitä kohdellaan objekteina ja esim. heidän tekemälleen sisällölle ei anneta sille kuuluvaa kunniaa. Tee heti alkuun komen vuoden ohjelma.

* Vaikka toimitkin pitkäjänteisesti, älä aloita Baabelin tornin rakentamista. Aloita yksinkertaisilla ja edullisilla malleilla. Kehitä ympäristöä vähitellen. Sen asiakkatkin ymmärtävät. Ja toisaalta, oma asemasikaan ei ole vaakalaudalla.

* Brändää yhteisölliset palvelusi kunnolla ja tee niille oikea lanseeraaminen. Käytä luovuutta ja hae markkinalta uutta positiota. Johtajien jahkailun vuoksi pelikentällä on tilaa.

*