Aihearkisto: Artikkelit

Artikkelit, Markkinointi, Media, Yhteiskunta & kulttuuri

Päätöksenteon vaikeus

3 kommenttia

Olen ollut tekemisissä erilaisten johtajien kanssa neljännesvuosisadan. Se on pitkä aika. Sinä aikana minua on alkanut ärsyttää yksi tyypillisesti suomalaisten johtajien piirre; päämäärätön jahkailu. Asioista tiedetään valtavasti teoriatasolla, mutta varsinaisia päätöksiä ei tunnuta saavan aikaan. Tai niitä ei uskalleta tehdä. Ymmärrän toki, että monet ns. ylemmän keskitason johtajat pelkäävät yrityksen rakenteiden tai yleensä tekemisen tuomia muutoksia valtavasti. Se kun voi heikentää heidän omaa asemaansa merkittävästi. Aiheesta on jopa tutkimukseen perustuvaa tieteellistä näyttöä. (Jos oikein muistan, niin viime numeron Faktassa oli aiheesta pieni juttu.)
Minulla on johtajuudesta hyvin yksinkertainen käsitys. Johtaja tekee päätöksiä. Ja johtajaksi tullaan siitä syystä, että valittu yksilö osaa tehdä päätöksiä epävarmoissakin oloissa ja hyvin rajallisen tiedon varassa. Ja joskus syntyy virhepäätöksiä. Sille ei voi mitään. Ja joskus näistä päätöksistä on myös kannettava ikävääkin vasttuuta. Toisaalta juuri tästä johtajille maksetaan korkeampaa palkkaa, vai mitä?

Miksi kirjoitan tästä asiasta? Tänä päivänä kukaan markkinointijohtaja tai mediayhtiön päätoimittaja ei voi olla enää tietämätön mitä merkitsee sanat sosiaalinen media, yhteisömedia tai yhteisöllinen media. Siitä olen varma. Asiasta tunnutaan olevan jopa innostuneitakin monissa yrityksissä. Mutta silti siirtyminen konkreettisiin tekoihin tuntuu olvevan työn ja tuskan takana. Aiheeseen ei haluta tarttua. Halutaan pitäytyä perinteisissä malleissa, koska ne ovat päättäjän omalta kannalta turvallisia. Ainakin lyhyellä tähtäimellä. Onhan sosiaalinen media asiana uusi ja sillä on toki omat riskinsä. Mutta ne yritykseen kohdistuvat riskit tulevat toteutumaan joka tapauksessa. Jos joku asia ei ole niinkuin sen pitäisi organisaatiossa , se tulee ennemmin tai myöhemmin julki. Se on väistämätöntä. Se ei ole sosiaalisen median vika, vaikka sitä tänään usein käytetäänkin asioiden julkituomisen kanavana. (Tämä sosiaalisen median piirre muuten kuvaa hyvin nykyistä mediaympäristöä; asioista viestiminen ja niiden julkitulo on nyt paljon nopemapaa kuin esim. kymmenen vuotta sitten. Se on ajan kuva, jota monet ns. johtajat eivät tunnu käsittävän.)

Koska tämä päätöksenteko on vaikeaa, annan muutaman konkreettisen ohjeen ja teesin siitä, miten sosiaalisen median asioita kannatta pohtia:

* Digitaalisuuden merkitys kokonaisuudessaan tulee olemaan yrityksille ja medioille valtava haaste ja mahdollisuus. Se tulee väistämättä muuttamaan yritysten rakenteista ja voimasuhteita markkinoilla.

* Yhtesömedia on tullut jäädäkseen. Sitä ei voi/kannata vastustaa. Silötä ei kannata sulkea silmiään. Kuten aikoinaan: Rock´n´Roll is here to stay.

* Yritysten kannattaa avata omaa tuotekehitystään omille asiakkailleen sosiaalisen median avulla. Sama koskee asiakaspalvelua, sisäisiä johtamisvälineitä sekä markkinointia. Juuri nyt näissä kaivataaan nopeita ja rivakoita päätöksiä. Muuten ei kunnian kukko laula.

* Unohda yhteisöllisyyden kohdalla ”one shotit”. Sosiaalinen media on huono paikka markkinointikampanjoille, jotka kestävät kolme kuukautta. Ihmiset suuttuvat jos heitä kohdellaan objekteina ja esim. heidän tekemälleen sisällölle ei anneta sille kuuluvaa kunniaa. Tee heti alkuun komen vuoden ohjelma.

* Vaikka toimitkin pitkäjänteisesti, älä aloita Baabelin tornin rakentamista. Aloita yksinkertaisilla ja edullisilla malleilla. Kehitä ympäristöä vähitellen. Sen asiakkatkin ymmärtävät. Ja toisaalta, oma asemasikaan ei ole vaakalaudalla.

* Brändää yhteisölliset palvelusi kunnolla ja tee niille oikea lanseeraaminen. Käytä luovuutta ja hae markkinalta uutta positiota. Johtajien jahkailun vuoksi pelikentällä on tilaa.

*

Artikkelit, Media

Katoavatko sanomalehdet 10 vuoden aikana?

Tässä on yksi mielenkiintoinen artikkeli. Jutun otsikko sai minut lukemaan jutun ihan loppuun saakka. Sanottakoon heti alkuun, etten ole kirjoittajan kanssa aivan kaikista asioista samaa mieltä. Minä en usko sanomalhtien totaaliseen katoamiseen seuraavan kymmenen vuoden aikana. Siihen on montakin eri syytä: käyttöliittymä on hyvä, vanhempi sukupolvie ei oikein osaa elää ilman lehteä jne.

Sen sijaan siitä olen samaa mieltä, että sanomalehdenlehden on keksittävä itsensä uudestaan.

Perinteinen lehti ei enää ole mielenkiintoinen. Sen rooli on monessa mielessä hukassa. Nopeaan uutsivälitykseen se on auttamattomasti hidas ja toisaalta esimerkiksi minua eivät kiinnosta monet lehtien perinteiseen rakenteeeseen kuuluvat osat ollenkaan. Omalla kohdallani niitä ovat mm. pikkuilmoitukset ja urheilu. Leheden ostaessani maksan siis turhasta tauhkasta. Oma haastensa tulee luonnollisesti täältä digitaalisesta puolelta. Tänään mainostajilla on oma suorakanavansa kuluttajien luokse tässä digitaalisessa ympäristössä. Mihin ne tarvitsevat hidasta ja vanhanaikasta mediaa?

Sanomalehtien mahdollisuus on niilen brändissä. Luotettava. Pysyvä. Asiantunteva. Puolueeton. Sisältöammattilainen. Niitä sanoja tavalliset ihmiset liittävät sanomalehtien brändiin. Ongelma on vain se, että brändillä ei monessa lehdessä ole sellaista vastuullista johtoa, joka ymmärtäisi myös brändin päälle. Ja tällä en nyt tarkoita sitä, että lehtiin pitäisi palkata mustapukuisia brändijeesuksia puhumaan epäselvää brändijargonia. Pikemminkin päinvastoin. Sen sijaan sanomalehtien on tehtävä sellaisia digitaalisia palveluita joilla on arvoa lehden ”lukijoille” (joka on väärä sana, mutta paras jonka tähän hätään keksin.). Ja nämä palvelut eivät voi olla suoria kopioita lehdistä. Se tie ei toimi ja se on kiistatta todistettu. Jos brändi saadaan siirrettyä digiympäristöön onnistuneesti, niin kyllä ne mainostajat silloin seuraavat perässä.

Artikkelit, Markkinointi

Digitoimistojen vyöry

Suomeen on ilmestynyt viime viikkojen aikana monta uutta ns. digitoimistoa. Osa näistä on uusia, osa sellaisia jotka ovat jonkin mainostoimiston ”tyttäriä” tai ”imported from somewhere else”.

On hienoa, että digitaalisuudesta ollaan kiinnostuneita. Se luo uskoa siihen, että tällä alueella tapahtuukin jotakin.

Mainostoimistot perustivat vastaavaan tahtiin nettiyksiköitään viimeksi 2000-luvun taitteessa. Moni näistä yksköistä on kadonnut/fuusioitu sen jälkeen. Käytännössä kun töitä ei riittänytkään kaikille. Muun toimiston tekemän tuotannon muuttaminen nettiin ei lyönytkään leiville. Sen sijaan tosi ammattimaiset yhtiöt, kuten Valve tai Nitro, voivat käsittääkseni kohtuullisen hyvin.

Olen jäänyt pohtimaan sitä, mitä nämä uudet toimistot tekevät? Olen joidenkin kanssa saanut tehdä yhteistyötä ja enemmän minulle on jäänyt kysymyksiä kuin vastauksia. Monesti puheet ovat suuria mutta se oikea osaaminen aika kapeaa. Valitettavasti. Digitaalisuuden vaikutusten/mahdollisuuksien ymmärtäminen on vielä lapsenkengissä. Ja joskus ihan graafinen suunnittelukin tökkii.

En oikein jaksa uskoa siihen, että digitoimistot pääsevät kovin helpolla tekemään pitkäjänteistä digitaalista markkinoinnin suunnittelua, irrallaan emon tekemisistä. Kyllä kaiketi se leipä edelleen tulee kampanjoiden väsäämisestä, vai kuinka? Toimistojen rakenne kun ei oikein suosi muuta. Totta kai ymmärrän, että mainostoimisto haluaa siivun myös digitaalisesta suunnittelusta. Sen sijaan malli ei nykyisellään minua kovin vakuuta. ”Hyvä suunnittelija suunnittelee kampanjan mihin kanavaan tahansa.”, on minulle lausunut alan raskaansarjan vaikuttaja. Ja olen hänen kanssaan kohtuullisen samaa mieltä.

Täsä kritiikistäni huolimatta toivon kaikille onnea. Ilman tekemistä ei synny mitään uutta. Jos lapiota heiluttaa sata ojankaivajaa, syntyy valtaoja nopeammin kuin yhden miehen toimesta. Sadassa miehessä saa olla mukana muutama vähän huonompikin lapionheiluttaja. Näin minua opasti edesmennyt isäukkoni, joka on kaivanut käsipelillä aika monta kilometriä ojaa. Ei siis muuta kuin digilaiot heilumaan!