Näitä on alkanut tippua. Siis tutkimuksia ja raportteja jotka käsittelevät yhteisöllistä mediaa ja web 2.0. Aika monessa näistä tuotoksista pyöritään samojen asioiden ympärillä. Ja esimerkit ovat aika samoja. Yksi viimepäivien parhaista kirjoituksista on tämä ”Hintikan papaeri”. Ainakin minä allekirjoitan muutaman näkemyksen ihan sujuvasti. Lukekaa. Se kannattaa.
Aihearkisto: Linkkejä
Positiointi ja yhteisöllisyys
Tämä kirjoitelma sisältää suurimmaksi osaksi päivänselvää jeesustelua. Ja motiivi sen laatimiselle on ihan vain muistuttaminen. Kun asiantunteva markkinontijohtaja tai -päällikkö osoittaa asiantuntemuksensa, hän aloittaa puheensa edustamansa tuotteen/palvelun positiosta. Se miten näihin poisitioihin on päädytty, jää usein avaamatta. Keinoja on varmasti monia. Samoin kuin on onnistuneita tai vähemmän kohdallaan olevia positioita. Positioinnin kohdalla palvelun tai tuotteen käyttäjistä puhutaan harvemmin. Tai jos puhutaan, niin sitten puhutaan yleisellä tasolla.
Jos tuotteen/palvelun positio on oikea, sillä on olemassa oma yhteisönsä. Ja se palvelee ko. yhteisöä jollakin tasolla kaikkein parhaiten. Kulunut esimerkki tästä on H-D. Tällä päristimellä on selvä käyttäjäyhteisö, jonka voit aivan helposti havaita teillä ja baareissa. Nahkaliivit paukkuvat ja rasva kiiltää letissä (jos sitä ylipäätään on). Ja samoin kyseisellä yhteisöllä on myös vetovoimaa joka näkyy näiden päristimien myynnissä.
Jokaisella tuotteella tilanne on sama. Joku porukka ostaa. Ja joku toinen taas ei. Ja se taas liittyy aika paljon tuotteen positioon. Ja tämä positio voi olla aivan eri kuin se, jonka tuotantoportaan markkinointi on antanut.
Tämän pohdinnan valossa minua kummastuttaa yksi asia. Jos jokaisella tuotteella/palvelulla on oma käyttäjäryhmänsä, niin miksi yhteisöllisyyttä käyttävien markkinointioperaatioiden määrä on pieni? Sillä kun saa kassakoneen laulamaan. Monta vuotta.
Aktiivisen yhteisön harha
Olen puhunut yhteisöllisyydestä viimeisen parin vuoden aikana paljon. Aihe tuntuu olevan taas pop. Minun työurallani tämä on aiheen toinen tuleminen ja tuntuu siltä, että monissa paikoissa tehdään samoja virheitä kuin silloin ”e-bisnes” aikanakin. Yksi näistä virheistä on harha aktiivisesta yhteisöstä. Monessa paikassa on voimissaan näkemys siitä, että kaikki yhteisön jäsenet ovat aktiivisia sisällöntuotannossa ja muutenkin.
Monet meistä haluavat olla sohvaperunoita. Itse luen mielelläni muiden tuotoksia ja hämmästelen monien ihmisten asiantuntemusta mitä moninaisimmista asioista. Itse tuotan sisältöä harvakseltaan. Ja silti pidän itseäni monen yhteisön jäsenenä. Ja näin toimivat monet muutkin. Ehkä joka kymmenes meistä on ”aktiivi”. Luonnollisesti on olemassa poikkeuksia tästä säännöstä. Ne vain ovat pirun harvinaisia.
Monen yhteisöllisyyttä päivätyökseen tekevän yrityksen toimintamalli perustuu siihen, että yhteisö on aktiivinen. Asiaa kannattaisi miettiä uudestaan. Ehkä silloin niitä menestystarinoita syntyisi enemmän
