Kahden viikon turnee Aasiassa on ohi. Tai oikeastaan se oli ohi jo viime Torstaina. Mutta kuten aina, paluu tarkoittaa vuorenkokoista selvittämättömien asioiden pumaskaa. Ja kirjoittaminen ei ole tämän kasan tärkein asia. Niimpä pääsen asiaan vasta nyt.

Aasian markkina on valtava. Sen tajuaa konkreettisesti vasta paikan päällä. Sama koskee alueen taloudellista toimeliaisuutta. Tässä valossa en kovasti ihmettele viimeviikkoisia surullisia uutisia toimipisteiden ja tehtaiden lakkauttamisista ja niiden muutoista Aaasiaan täältä raukoilta rajoilta. On mentävä sinne missä markkinat ovat.

Tapasin matkallani liudan paikallisia median ja teknologiayritysten edustajia. Niin pomoja kuin duunareitakin. Ja se vahvisti ainakin yhden asian; Suomen vahva luottamus koulutuksen tuomaan kilpailuetuun on perusteeton. Koulutuksen tason Aaasiassa kasvaa jatkuvasti elintason kohenemisen myötä. Ja koska Aaasian väestömäärä on niin valtava kuin se on, on näillä talouksilla mistä ottaa. Niin insinöörejä kuin muitakin hyvin koulutettuja asiantuntijoita.

Voi kuulostaa hölmöltä, mutta Suomen tärkein kilpailukeino on se, että olemme erittäin länsimainen talous. Aasian kulttuurit lähestyvät kovaa vauhtia meidän länsimaista kulttuuriamme. Arvot muuttuvat juuri nyt kovasti kohti länsimaisia arvoja. Ja monia länsimaisia asioita kopioidaan ja ihannoidaan surutta. Hedonismi, yksilön korostaminen ja muut vastaavat länsimaisina pidetyt ilmiöt kiinnostavat etenkin Aasian nuoria. Ja näitä nuoria koko väestöstä on enemmistö.

Huolestuttavinta on se, että meidän yhteiskuntamme korostaa kovasti perinteistä koulutus- ja tuotevientiin perustuvaa mallia. Me tarvitsemme enemmän niitä jotka kehittävät Habbo-hotelleja, IRC-Galleryjä ja muita vastaavia hyvin länsimaisia ilmiöitä. Meidän on tehtvä kuten Englannin joka vaihtoi Sheffieldin teräksen pop-idoleihin.

Viime aikoina on saatu lukea ikäviä uutisia talouslehtien kustantajien suunnasta. Yt-neuvotteluja on siellä sun täällä ja osa lehdistä hakee kovasti uutta suuntaa omalle roolilleen. Aiheesta on myös kirjoitettu kohtuullisen paljon. Kaiken tämän on sanottu johtuvan siitä, että ilmoittajat ovat kadonneet talousmedioista. Asiassa on varmasti perää, mutta taustalla voi tietysti olla jotakin muuta, esimerkiksi tulevien yritysjärjestelyjen vaatimukset. Mene ja tiedä. Se on ainakin varmaa, että samaan aikaan Suomen talouden sampo jauhaa. Ja kun on rahaa, yleensä myös Suomen yritysten mediabudjettia hölllennetään. Jos näin on nytkin, niin jonnekkin ne rahat menevät. Olisko käynnissä muutos johon talousmediat eivät ole kyenneet vastamaan?

Yhdeksi syyksi talouslehtien ahdinkoon on nimetty Internet. Ja tässä asiassa veikkaajat ovat oikeassa. Mutta Internet ei ole koko vastaus ongelmaan.Netti on vain tila. Ongema voi olla koko media-ajattelussa, joka ei toimi tässä tilassa. Jos asiaa tarkastellaan yleisellä tasolla, niin talouslehdillä on aivan hyvät verkkopalvelut. Niiden sisältö on hyvää, ajankohtaista ja monesti ne ovat muutoinkin lehtitalojen verkkopalveluista sieltä parhaasta päästä. Luulisi niitä olevan helppo myydä. Silti sanotaan, ettei kauppa käy.

B-to-B markkinoinnissa taktisella markkinoinnilla on ollut aina vankka sija. Se on ollut myynnin tuki. Suoramarkkinointia ja vastaavia hyvin mitattavia markkinointioperaatioita tehdään paljon. Ja veikkaisin, että rahaa näihin mitattaviin medoihin tai markkinointioperaatioihin pannaan nyt entistä enemmän. Miksi minä, joka myyn vaikka PC:tä, laittaisin ilmoituksen Kauppalehteen? Samalla hinnalla saisin kasaan jo siedettävän telemarkkinointikampanjan selvine myyntiliideineen. Siitä huolimatta, että monesti lähtötiedot ovat aika kehnoja ja palauteprosentti joka vuosi pienempi.

Väittäisn, että juuri tässä mediatalojen ongelma onkin. Ne ovat pudonneet kohdistettujen yhteisöjen luojina ”pullamössöluokkaan”. Niiden verkkopalveluissa suoran tavalla mitattavien mainoselementtien määrä on pieni. Ja niiden vähienkin toteutukset ovat vähintään viiden vuoden takaa. Sähköpostisuorat kun alkavat olla jo lähinnä vitsi. Median on löydettävä uudestaan yhteisöllisyys. Jas sen kautta rakennettava aivan uudenlaisia yhteisöjä. Mediataloilla alkaa olla tässä hommassa kiire, sillä suuret B-to-B markkinoijat kun voivat tänä päivänä rakentaa sen yhteisöllisen median ihan itse.