Se on käynnissä. Siitä ei pääse mihinkään. Netti tulee ja jyrää. Jo toisen kerran. Osa markkinoijista on innostunut tosissaan, kuten Foster´s, joka hylkäsi jenkkitelevision aivan tykkänään. Tästä Fossukan edustamasta muutoksesta on kirjoitettu ja kirjoitetaan paljon. Puhutaa investoinneista, keskittymisestä nettiin jne. Mutta siitä, mitä tämä webin toinen tuleminen oikeasti tarkoittaa markkinoijille, medialle tai netin käyttäjille ei ole keskusteltu kovinkaan paljon. Tätä asiaan kannattaa miettiä, sillä muutoin on vaarana sama äkkijarrutus kuin silloin ensimmäisellä kerrallakin. Valitettavasti nyt media- ja markkinointikentän tilanne on hieman erilainen. Paluuta vanhaan ei välttämättä ole. Mediakenttä on jo valmiiksi pirstaleina. Ja markkinointiin on hiipinyt sisään tulosvastuu.
Minä olen hyvin voimakkaasti netin kannalla. Se on parasta mitä medialle ja markkinoijalle on tapahtunut sitten Guttenbergin. Olen silti huolissani voimista, jotka tähän tilaan vaikuttavat. Monet tuntuvat ajavan nettiin perinteistä medianäkemystä. Joka sinällään on ymmärrettävää. Me olemme tapojemme vankeja tai organisaatioameeboja jotka kuljemme virran mukana pitäen isommasta tai pienemmästä pallistamme tiukasti kiinni.Tämä tulee aiheuttamaan paljon turhaa verta ja irtohampaita kehään, jossa kuluttajat valitsevat voittajan. Se kestääkö ottelu 3-6 vuotta riippuu kokonaa sinusta, joka päätät tekemissitä niin mediassa kuin markkinoinnissakin. Turpaan ottavat takuuvarmasti ne toimijat jotka eivät ymmärrä kuluttajan valtaa, vaikutusta ja mediaa tilana. Ja siinä voi muutaman virran mukana kulkevan mediapomon tai markkinointinarrin palli upota.
Aihearkisto: Markkinointi
Moottoripyörät, markkinointi ja uutisen kertomisen taito
Tämä ei ole minun tapaistani. Pyydän siksi nöyrästi anteeksi jo etukäteen mainostoimisto Ojalasaarelta kirjoitustani. Ei ole ollut tapana osoitella sormella. Varsinkin kun omassa laarissa on ruumenia yltäkyllin. Mutta, kuten meillä pohojalaaisilla on joskus tapana ”antaa helapään soira vaikkei nii olis tarviskaa”. No, ny se sitte soi:
Markkinoini & Mainonnan numerossa 23/2006 oli uutinen. ”Ojalasaari BMW:n satulaan”, kertoi otsikko. Uutisen sisältö oli se, että BMW:n moottoripyörät oli valinnut Ojalasaaren hoitamaan brändiä pohjoismaissa. Olihan jutusssa tietysti toinenkin kärki: se, että Ojalasaari kuulemma ei ole enää Turkulainen toimisto. Tähän voi vain todeta, että jos toimisto on hyvä, on sama vaikka sen konttori sijaitsee Little Hopessa (Pennsylvania USA) tai Turussa. Se osa jutusta siis jääköön omaan arvoonsa.
Toinen harppuunankärki oli sitten tämä BMW ja moottoripyörien maailma. On hienoa, että suomalainen toimisto saa tämänkaltaisen perinteikkään ja myös perinteitä kunnoittavan moottoripyörän markkinointiviestinnän suunnitteluvastuun. Bemarin tunnistaa katukuvassa oli se sitten uusi tai vanha. Ja on hienoa että tulevassa markkinointisambassa on esillä ihminen ja tunne. Bemari sen ansaitsee. Mutta samaan aikaan jutusta heräsi nippu kysymyksiä. Viittaus H-D:n suuntaan antoi kuvan, että kovin paljon lupauksen mukaista viestintää ei ole luvassa. Miksi muuten olisi tarvinnut höpistä siitä, että H-D:n ominaisuudet eivät riitä. Totta helvetissä jokainen H-D:llä ajava tietää ettei alla oleva menopeli ole mikään Hayabusa tai Bemari. Amerikanrautaa tuskin kukaan ostaa siitä syystä. Kyllä siinä tunne ja kuuluminen tiettyyn porukkaan on pirun paljon tärkeämpi myyntiargumentti. Harrikka ostetaan koska se on harrikka. Nämä hörinät harrikasta antoivat minulle toimistosta (jota tunnen huonosti) hyvin epämääräisen ja asiantuntemattoman kuvan. Samaan aikaan puhuttiin toisaalla tunteesta ja samalla mollattiin sitä kaksipyöräiisten merkkiä joka elää mitä suuremmassa määrin tunteella. Jutussa myös kerrottiin, että ihminen on jotenkin harhaisuuden vallassa valitessaan ensimmäistä pyöräänsä. Ja tämän jälkeen tapahtuu ikäänkuin järkiintyminen toisen pyörän kohdalla. Minulla on uutinen: se harhaisuus ei siitä mihinkään muutu. Kyykkymies ei customiin tartu. Tämänkaltaiset sammakot eivät oikein istu asiantuntevan mainostoimiston kuvaan. Bemarilla on oma ostajakuntansa. Tehkää ne viestintähommat tämän yhteisön tunteiden ja arvojen pohjalta, niin johan alkaa ovipumppu laulaa. Ja siinä sivussa voi mennä muutama Uralkin.
On tietysti olemassa sellainenkin mahdollisuus, että uutinen oli laadittu päin prinkkalaa. Siinäpä meikäläiselle pohtimista.
Positiointi ja yhteisöllisyys
Tämä kirjoitelma sisältää suurimmaksi osaksi päivänselvää jeesustelua. Ja motiivi sen laatimiselle on ihan vain muistuttaminen. Kun asiantunteva markkinontijohtaja tai -päällikkö osoittaa asiantuntemuksensa, hän aloittaa puheensa edustamansa tuotteen/palvelun positiosta. Se miten näihin poisitioihin on päädytty, jää usein avaamatta. Keinoja on varmasti monia. Samoin kuin on onnistuneita tai vähemmän kohdallaan olevia positioita. Positioinnin kohdalla palvelun tai tuotteen käyttäjistä puhutaan harvemmin. Tai jos puhutaan, niin sitten puhutaan yleisellä tasolla.
Jos tuotteen/palvelun positio on oikea, sillä on olemassa oma yhteisönsä. Ja se palvelee ko. yhteisöä jollakin tasolla kaikkein parhaiten. Kulunut esimerkki tästä on H-D. Tällä päristimellä on selvä käyttäjäyhteisö, jonka voit aivan helposti havaita teillä ja baareissa. Nahkaliivit paukkuvat ja rasva kiiltää letissä (jos sitä ylipäätään on). Ja samoin kyseisellä yhteisöllä on myös vetovoimaa joka näkyy näiden päristimien myynnissä.
Jokaisella tuotteella tilanne on sama. Joku porukka ostaa. Ja joku toinen taas ei. Ja se taas liittyy aika paljon tuotteen positioon. Ja tämä positio voi olla aivan eri kuin se, jonka tuotantoportaan markkinointi on antanut.
Tämän pohdinnan valossa minua kummastuttaa yksi asia. Jos jokaisella tuotteella/palvelulla on oma käyttäjäryhmänsä, niin miksi yhteisöllisyyttä käyttävien markkinointioperaatioiden määrä on pieni? Sillä kun saa kassakoneen laulamaan. Monta vuotta.
