Markkinoinnin kentässä on olemassa yksi asia josta tietää syksyn alkaneen. Uutisoinnissa alkaa vilahdella sana brändiuudistus. Yritys se tai tuo on uudistanut brändinsä. ”Brändi on pölyttynyt.”, todetaan taas . Käytännössä tämä uudistus yleensä tarkoittaa sitä, että tuoteen tai palvelun viestinnässä käytettävää ulkoista ilmettä päivitetään. Tämä päivitys on sinällään usein aivan perusteltua toimintaa. Vanhanaikainen logo on vanhanaikaninen. Siitä ei pääse mihinkään. Mutta mitä tällä on tekemistä brändin uudistamisen kanssa?
Brändi on kokonaisvaltainen käsite. Venäläinen perspärytin on venäläinen perspärytin. Jos sen pakkauksen ilmettä muutetaan, se ei mitenkään muuta brändin sisintä. Venäläinen perspärytin ei vieläkään sovi perseeseen, eikä se pärise. Todellinen brändiuudistus sen sijaa on se, että perspäryttimen ominaisuuksia on parannettu; esim. niin, että se sopii jonkun oikeasti jonkun tsuhnan takamukseen. Tai päryttimen ennen olematon asikaspalvelu rupeaa pelaamaan. Nämä ovat todellisia brändiuudistuksia, jotka lisäävät brändi arvoa ja kokemuksellisuutta.
Miksi minä tästä termin väärinkäytöstä vaahtoan? Mitä välii? Kyllä sillä on väliä. Termin käyttö kuvaa jollakin tasolla markkinointiosaamista, joka yrityksessä on. Se osoittaa markkinoinnin roolin ja aseman yrityksessä. Valitettavasti aika monsessa paikassa markkinointi joutuu puuhastelemaan näitä ”uudistuksia”, kun sillä olisi oikeasti tärkeämpääkin tekemistä. Ihan ilman minkäälaista halveksuntaa markkinoinnin parissa pukertavia ihmisiä kohtaan.
Olen puhunut yhteisöllisyydestä viimeisen parin vuoden aikana paljon. Aihe tuntuu olevan taas pop. Minun työurallani tämä on aiheen toinen tuleminen ja tuntuu siltä, että monissa paikoissa tehdään samoja virheitä kuin silloin ”e-bisnes” aikanakin. Yksi näistä virheistä on harha aktiivisesta yhteisöstä. Monessa paikassa on voimissaan näkemys siitä, että kaikki yhteisön jäsenet ovat aktiivisia sisällöntuotannossa ja muutenkin.
Monet meistä haluavat olla sohvaperunoita. Itse luen mielelläni muiden tuotoksia ja hämmästelen monien ihmisten asiantuntemusta mitä moninaisimmista asioista. Itse tuotan sisältöä harvakseltaan. Ja silti pidän itseäni monen yhteisön jäsenenä. Ja näin toimivat monet muutkin. Ehkä joka kymmenes meistä on ”aktiivi”. Luonnollisesti on olemassa poikkeuksia tästä säännöstä. Ne vain ovat pirun harvinaisia.
Monen yhteisöllisyyttä päivätyökseen tekevän yrityksen toimintamalli perustuu siihen, että yhteisö on aktiivinen. Asiaa kannattaisi miettiä uudestaan. Ehkä silloin niitä menestystarinoita syntyisi enemmän
Tähän Matti Lintulahden näkemykseen en voi kuin yhtyä. Meillä on meneillään murros jonka syvyyttä moni ei vieläkään ymmärrä tai edes halua ymmärtää. Minä yritän. Mutta olen varma siitä, että jokin osa-alue jää minulta huomaamatta. Digitalisoituminen, kuluttajien osallistuminen ja sisällöntuotanto vaikuttavat väistämättä mediaan ja sen johtamiseen. Veikkaisin, että se tuo mediaan uusien pelureiden ohella myös uusia ammattinimikkeitä. Nykyisen levikkijohtajan rinnalle voi nousta yhteisöjohtaja. Tai miksi häntä sitten tullaankaan nimittämään. Ja varmasti noita titteleitä tulee muitakin. Mutta titteleitä tärkeämpää on se, että mainostajan ja median suhde muuttuu. Kuten muutoksessa juuri nyt on kuluttajan ja median suhde. Väistämättä. Ja tämä muutos taas tietää ryminää ja räiskettä median ympärille syntyneessä arvoketjussa johon mm. media- ja mainostoimistot kuuluvat.
Minä en kuitenkaan veisi toimittajia saunan taakse lopetettavaksi. Toimittajista on tulossa kultaakin kalliimpia, sillä heidän taitojaan juuri tarvitaankin tässä ympäristössä. Sen sijaan monelle nykyiselle median virkamiehelle saunan takana oleva nokkospuska voi tulla nykyistä tutummaksi.
Takaamme verkkopalvelullesi 20% lisää kävijöitä puolessa vuodessa.
