MInä pidän kirjoista. Paljon. Luin tänään uutisen jonka mukaan Aamulehti lopettaa oman kirjankustantamisensa. Jo aikaisemmin Johnny Kniga kuihtui omasta itsenäisestä asemastaan kirjabrändiksi suuren kustantajan muiden hyllyntätyttäjien joukkoon. Näistä molemmat kaatuivat mielestäni  samaan yksinkertaiseen seikkaan. Ne eivät osanneet markkinointia. Kniga oli kuin kopio Likestä, joka sen sijaan oli aito brändi. Aamulehden kustannustoiminta sen sijaan oli hajuton ja mauton. Minä en ainakaan osaa positoida sitä tai ulostullutta tuotantoa millään tavalla. Ja se suuri muutos koko kustannustoiminnassa on se, että kustantajalla on oltava oma brändi. Vielä 80-luvulla kirjailija myi. Kustantajasta ei ollut niin väliksi. Ja myyhän kirja vieläkin tällä perusteella. Mutta jos tavoittelet nuoria lukijoita, tai niitä jotka lukevat muutakin kuin Päätaloa, Paasilinnaa tai Utriota (Jotka ovat aivan varmasti hyviä kirjailijoita.) on sinun kustannustoiminnalla oltava brändi. Ja uskottava sellainen. Olen itse ostanut kirjoja ainostaan sillä perusteella, että ne on kustantanut tietty kustantaja.

Väittäisin, että kustantamon brändääminen ei välttämättä ole kallista. Like on tästä esimerkki. Mutta markkinointiosaamista tai aitoa asennetta se vaatii.

Väittäisin myös, että tämä markkinointivääntö on tulevaisuudessa vieläkin tärkeämpää kaikille kustantamoille. Kynnys tulla alalle on aina vain matalampi. ”Long tail” tunkee kirjankustantamiseenkin. Painokset pienenevät ja kohdeyleisöt sirpaloituvat. Ja taitava kustantaja tekee tässä rahaa aivan yhtä hyvin kuin silloin Päätalon kultaisina aikoina.

Hyvä juttu Mediaviikossa. VTT on tukinut paikallisen sisällöntuotannon mahdollisuuksia. Mutta miksi näkövinkkeli oli ainoastaan digit-tv? Ainakaan ko. artikkelin mukaan nettitelevisiota, tai netin ja digi-TV:n yhdistelmää ei tutkittu. Ajetaanko tässä taas pelkästään Digi-TV:n asiaa? Olipa miten tahansa, uskon siihen, että paikallisuudella on merkittävä tekijä tulevassa digitaalisessa mediaympäristössämme. Etenkin tavisten omassa sisällöntuotannossa ja arjessa.

Yllättävää taas on se, miten hitaasti paikallislehdet ja niitä omistavat mediakonsernit ovat reagoineet. Etenkin Almalla on edessään sekä mahdollisuus, että uhka. Kun jollakin periodilla (oma veikkaukseni on n.3 vuotta) tämä meidän tavisten mediakulutuksemme muuttuu entistä enemmän digitaaliseksi, vaikuttaa se väistämättä paikallislehtien tilaamiseen. Ja nyt paikallislehtien verkkopresenssi on heikko. Itse luen Kankaanpään Seutua ja Suupohjan Sanomia, jotka paikallislehtinä ovat erinomaisia. Paperisena. Kummallakaan verkkopalvelut eivät ole kovin hyvät. Ja tosi surkeilta ne näyttävät, jos niitä peilaa esim. tuohon VTT:N tutkimuksen artikkeliin. Eikö näissä paikallisissa medioissa olisi jo aika tehdä ensimmäinen yhteisöllisyyttä ja sen hyödyntämistä pohtiva strategiatyö? Tai ainakin avata ensimmäiset blogit?