Hyvä juttu Mediaviikossa. VTT on tukinut paikallisen sisällöntuotannon mahdollisuuksia. Mutta miksi näkövinkkeli oli ainoastaan digit-tv? Ainakaan ko. artikkelin mukaan nettitelevisiota, tai netin ja digi-TV:n yhdistelmää ei tutkittu. Ajetaanko tässä taas pelkästään Digi-TV:n asiaa? Olipa miten tahansa, uskon siihen, että paikallisuudella on merkittävä tekijä tulevassa digitaalisessa mediaympäristössämme. Etenkin tavisten omassa sisällöntuotannossa ja arjessa.
Yllättävää taas on se, miten hitaasti paikallislehdet ja niitä omistavat mediakonsernit ovat reagoineet. Etenkin Almalla on edessään sekä mahdollisuus, että uhka. Kun jollakin periodilla (oma veikkaukseni on n.3 vuotta) tämä meidän tavisten mediakulutuksemme muuttuu entistä enemmän digitaaliseksi, vaikuttaa se väistämättä paikallislehtien tilaamiseen. Ja nyt paikallislehtien verkkopresenssi on heikko. Itse luen Kankaanpään Seutua ja Suupohjan Sanomia, jotka paikallislehtinä ovat erinomaisia. Paperisena. Kummallakaan verkkopalvelut eivät ole kovin hyvät. Ja tosi surkeilta ne näyttävät, jos niitä peilaa esim. tuohon VTT:N tutkimuksen artikkeliin. Eikö näissä paikallisissa medioissa olisi jo aika tehdä ensimmäinen yhteisöllisyyttä ja sen hyödyntämistä pohtiva strategiatyö? Tai ainakin avata ensimmäiset blogit?
Suomen akatemian tiedeaamiainen oli päässyt maikkarin uutisiin. Uutisen mukaan nuoria on vaikea saada yhden yhteiskunnallisen liikkeen/aatteen alle. Vaikka olenkin jo turvallisesti keski-ikäinen ja toinen jalka haudassa Suomea tarkkaileva ihminen, minua alkoi kummastuttaa uutisen välittämä näkemys. Miksi nuorten (ei sen puloleen muidenkaan ikäryhmien) pitäisi käyttätyä laumana. Onko se 60-luvun radikaalin märkä uni. Suomi on ollut vuosikymmeniä maa, jota on leimannut yhteinäiskulttuuri. Minun mielestäni tässä lajissaan Länsi-Euoroopan viimeinen. Ja tuntuu siltä, että osa kaipaa tätä aikaa takaisin. Se oli aikanaan poliittisesti ja taloudellisesti viisasta, mutta minua sen ajan jäljet pelottavat. Kannan siitä arpia vieläkin. Siksi toivotan pirsaloituneen nuorison tervetulleeksi. Nuoret ovat kuulemma erikoisia. Voi itku. Jos näin on päässyt tapahtumaan, niin se on luultavasti siunaus tälle yhteiskunnalle. Sellaisesta kasvustosta syntyy uuttaa luovaa toimintaa, joka voi pelastaa Neitomme talouden, sen yhteiskunnan rakenteet ja monet muut asiat. Ja eikö muka 60-luvun radikalismi ollut kaupallista? Joku ne che-julisteet silloinkin painoi. Ja mikä oikeus kapinaan on vain nuorisolla? Näin kysyy keski-ikäinen ja nostaa nahkarotsin kauluksen pystyyn.
Hieno homma. Yle uudistuu. Toivon uudistukselle kaikkea parasta. Ja jään kaipaamaan YLEQ:ta. Se oli hauska asema jonka sisällöstä pidin. Jopa niistä puutteista. Aihiota siinä olisi ollut. Toisaalta Olkinuora on oikeassa, kaupalliset asemat voivat hoitaa tuon tontin. Puheradiota tuskin kukaan kaupallinen toimija perustaisi. Ja minä mielelläni kuuntelen radiosta puhetta. Varsinkin jos tarjonta on monipuolista. Formaattiradioiden päivästä toiseen jatkuva ”hittipiisien voimasoitto” ottaa nuppiin. Kuten joskus aikaisemmin olen todennut, olen musiikin suhteen aika vammainen. Retro/roots lienee tämän vamman tieteellinen nimi. Ja sitä käsinvalittua (Q:sta opittu termi…), merkityksellistä, nautittavaa ja energisoivaa musiikkia minulla on ihan omasta takaa aika paljon. Joten tervetuloa puhe. Ja sitten aina joskus välipalaksi Groove ja radio HEL.
Takaamme verkkopalvelullesi 20% lisää kävijöitä puolessa vuodessa.
