Aihearkisto: Media

Sananvapaus ja etiikka

Luin Tuulikki Ukkolan jutun ”Sananvapauden viimeinen linnake”. Artikkkelissa Ukkola puolustaa sananavapautta ja kritisoi mm. kohua, jonka Lordin kuvan julkaisu Seiskassa on aiheutunut. Oikein. Sananvapautta on puolustettava. Mutta se ei ole pelkästään toimittajien oikeus, vaan myös meillä tavallisislla rukiinpolkijoilla on oikeus omiin mielipiteisiimme. Ja oikeus myös julkaista ne. Ja vielä siinä mediassa johon meillä on varaa. (Jotenkin tekstistä tuli kuva, että Ukkola ei hirveästi arvosta ”kansalaisjournalismia”.)
En oikein usko, että Seiskan kohdalla on kysymys sananvapaudesta. Pikemminkin etiikasta ja moraalista. Onko oikein toimia Lordin pyyntöä vastaan? Varsinkin kun kysymyksessä ei ole mikä salaliitto tai muu vastaava yhteiskunnan rakenteita ravistava asia. Olen ylpeä siitä, että suomalaisten moraalitaju on ainakin tässä tapauksessa säilynyt. Se mihin meillä on oikeus ei aina ole moraalisesti tai eettisesti oikeata. Ja sitä tajua tämänkaltaisessa tilanteessa tarvitaan. Lordi on rakentanut itselleen työpaikkaa/brändiä vuosia. Onko Seiskalla oikeus repiä suomalaisen työn mitalin (Vai miksi sitä kutsutaan??) saaneen ”Brändin” perustuksia eettisesti arveluttavalla otsikoinnilla/jutulla. Oikeus tähän varmasti on. Mutta niin on oikeus myös kansalaisilla närkästyä.

Tämänkaltaisen eettisesti arveluttavan toiminnan pitäsi olla poliitikoille vakava asia, sillä käsittääkseni yhteiskuntamme on pakko tulevaisuudessa elää entistä enemmän ns. ”luovan luokan” tuotoksilla. Lordi on osa tuota uutta luovaa taloutta (Termi, jota vierastan; mutta käytän siitä huolimatta.) Tässä ympäristössä pseudonyymillä toiminnalla on melko suuri jalansija. Siihen perustuvat Habbon hahmot ja Lordin maskit. Liiketoimintaa brändejä ja muuta taloudellista toimintaa rakennetaan entistä enemmän tarinoiden ja virtuaalisten hahmojen avulla. Ja se, että joku pyynnöistä huolimatta pyrkii hajottamaan tätä brändinrakennustyötä, on arveluttavaa.

Minua hämmästyttää Seiskan kohdalla oikeastaan yksi asia: Seiksa itsessään on osa tätä taloutta. Se elää juoruilla ja julkkistodellisuudella. Ja tälle journalismin osalle on aina ollut ja aina tulee olemaan kysyntää. Luulin tähän saakka, että Seiska osaa tämän pelin yhtä hyvin kuin edeltäjänsä (esim. Hymy). Ei näemmä osaa. Digikon saamien tietojen perusteella Seiska ui entistä syvemmälle. Lordista olisi saanut irti paljon enemmän viihdettä irti kulkematta yli tämän moraalisen vedenjakajan. Ja pullistelu juristeilla vain pahetaa asiaa.

Pidänkö Lordista? En erityisesti, olen enemmän rootsmiehiä. Silti kunnoitan heidän työtään. Samoin kaikkien niiden muiden suomalaisten muusikkojen, jotka ponnistelevat vientimarkkinoille työtä pelkäämättä. Laadusta tinkimättä. Jos siihen laatuun kuuluu hölmö naamari niin en minä ainakaan haluaisi olla ensimmäisenä pilaamassa naamarin brändarvoa. Aamen.

Vappu ja Tamppi

Vappu on ohi. Työpöydälle oli ilmestynyt Tamppi. Kiitos vain Erävaara. Kuten aina, Tamppi on enemmän kuin lehti. Ja se herättää ajatuksia. Ei niinkään Tampin sisältö. Se on sitä itseään. Mutta miksi meidän mediakentän lehdet eivät pyri erilastamaan lehtiään enemmän pakkauksin ja ei-lehtimäisin formaatein?  Toki ymmärrän painojen vaatimukset ja muut rajoitteet. Ne on tietenkin otettava huomioon. Silti mahdollisuuksia on monia. Niitä ei vain käytetä. Miksi?