Mediatalot tuskailevat ”uutta maailmanjärjestystä”, jossa niillä ei enää automaattisesti ole välimiehen roolia markkinoijan ja ihmisten välillä. Tilannetta on pyritty ratkomaan erilaisilla verkkopalveluilla, joiden avulla ihmiset pyritään pitämään mediabrändin vaikutuspiirissä. Tulokset eivät ainakaan vielä ole, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, olleet kovin hyviä.

Palveluita on tuotettu liukuhihnalta. Niitä on jos jonkilaisia. Usein ne ovat kopioita jostakin muualta tai kilpailijalta. Kopioinnissa on luonnollisesti omat hyvät puolensa, mutta kyllä siihen liittyy riskejäkin. Usein kopioija ei tiedä miksi ko. palvelu on oikeasti perustettu ja sitä, mitä sillä on alunperin tavoiteltu. Oma, loppuun asti ajateltu sekä sparrattu näkemys puuttuu, samoin pitkäjänteinen kehityssuunnitelma. Tuloksena on palveluita jotka syntyvät ja kuolevat. Rahaa palaa ja tuloksia ei tule. Samalla ihmisten luottamus koko mediabrändiin heikkenee.

Ongelman juuri on media itse. Yleensä vallalla on edelleen valtaperuteinen ”command-control -ajattelu”, jossa ihminen on vain objekti. Kuitenkin tutkimukset ja elävä elämä osoittaa, että ihmiset rakastavat yksinkertaisia hyötypalveluita, joista on arjessa apua. Niitä suunnittelevat usein ihmiset itse toisilleen ja osasta niistä on tullut melkoisia mediamahteja.

Median ainoa mahdollisuus on lähteä tähän peliin mukaan ja kehittää palveluita juuri tästä näkökulmasta. Ja samalla sen tulee aidosti ymmärtää se, että toimimme ihmisenä arjen elämässä eri rooleissa pitkin päivää. Tiedän, että asia tunnetaan mutta sitä ei hyödynnetä. Otetaanmpa esimerkki:

Ville on kyläkauppias. Hän on myös paikallisen hirviseuran ”vouti” ja poikiensa jalkapalloseuran sihteeri. Hänellä on sukulaisia pitkin ja poikin Suomea ja metsästyksen ohella hän on innokas lukija. Hän ei ole mikään tietotekniikan virtuoosi, mutta käyttää nettiä sekä sähköpostia pitkin päivää; sama koskee harrastusia. Ilma kännyä ja sähköpostia hän olis hukassa. Nyt hän käyttää sähköpostia paljon,koska se on puelimen kassa ainoa standardoitu sisällöntuottamisen väline ja jakelija joka hänellä on. Jakelulista ovat aherassa käytössä. Hän inhoaa jatkuvaa uusien palveluiden tulvaa, joissa kaikissa on eri käyttöliittymä, ehdot ja tunnukset. Siksi häntä ei saa mukaan esim. paikallisen median sähköiseen tapahtumakalenteriin.

Entä jos asia olisi toisin?

Amulla Ville laittaa päivän tarjoukset paikallisen median palveluhakemistoon (joka nostaa ne etusivulle), katsoo asiakkaiden kommentit eilisen tarjouksista ja siinä samalla hän hoitaa tiedotteen seuraavista jalkapalloseuran treeneistä seurojen ja yhdistyten palveluhakemistoon. Hirviporukka saa myös uudet kokoontumisajat lauantain jahtia varten porukan omalle sivulle. Kaikki tämä tieto näkyy median etusivulla ja yrityshakemistossa sekä yhdistysten omassa palvelussa.

Ilalla Ville kirjoittaa lisäksi kirjaarvostelun omaan blogiinsa. Kaiken tämän hän tekee saman käyttöliittymän ja palvelulogiikan kautta. Vaikka hän toimii päivän aikana eri rooleissa hän ei tarvitse kovin montaa eri työkalua. Tämä on jo nyt mahdollista. Kysy vaikka.

Olin aamulla Yhteiskuntaviestinnän yhdistyksen tilaisuudessa, jossa käsiteltiin poliittista brändäystä. Aihe oli mielenkiintoinen ja puhujatkin hyviä: Kirsi piha + Jussi Lähde ovat varmasti parasta kuultavaa, jota tältä alueelta voi Suomessa kuuijana puhepöntöön saada. He olivat myös sanomisissaan kohtuullisen oikeassa.

Poliittisella henkilöllä on oltava mielipide, tekoja ja vastuuta. Sama koskee myös poliittista puoluetta, vaikka asiaa ei kovin paljon tilaisuudessa esiin nostettukaan.

Nämä teesit ovat siinä mielessä mielnkiintoisia, että ne koskevat myös yrityksiä. Yritys ilman mielipidettä, yrityksen kasvoja (asennetta) tekoja ja vastuuta on kovin kehno brändäyksen kohde. Nalle Wahlroosista on tullut viimeaikoina selvästi kasvot ja tulkki sille mitä pankkikriisissä oikein tapahtuu. Hänellä on mielipiteitä ja samalla hän vahvasti brändää omaa organisaatiotaan. Samaa voi sanoa F-securen Hyppösestä. Vai keneltä muulta tietoturvasta Suomessa kysytään mielipidettä?

Puolueista voisi kysyä samaa. Ovatko mielipiteet, teot ja vastuu kunnossa? Onko ne viestitty ulos? Ainakin äänestystulosten perusteella tässä ei ole onnistuttu kovin hyvin. Varsinkaan kun ei toimita edes kylläisillä markkinoilla. Markinaa on vallattavana vielä 40%

Puolueilla ja poliittisella keskustelulla on Suomessa mahdollisuus, jota ei oikein vielä tajuta. Me voimme hypätä suoraan nykypäivän poliittiseen markkinointiviestintään ohi keinotekoisen brändäyksen. Sosiaalisella medialla on tässä ”uusvanhoillisessa” (puolueet on perutettu milipiteille ja vastuunkannolle; siinä ei siis ole mitään uutta) brändäämisessä oma erittäin tärkeä rooli. Se tunnustettiin seminaarissa ja se on nähty jo mm. Ranskan ja USA:n viimeaikaisissa kampanjoissa. Puolueiden on vain ryhdyttävä miettimään miten koko homma tehdään. Myös medialla on tässä tilanteessa mahdollisuutensa. Se näkyi mm. Uuden Suomen kunnallisvaaliehdokkaille avatussa blogipalvelussa, jonka rakensimme. Se on käytännön esimerkki siitä miten sosaalinen media toimii.