Mikä on kotisivu?

Monille yrityksille kotisivu on sähköinen esite. Se noudattelee samaa rakennetta kuin paperinen esite. Esitellään yritys, yrityksen tuotteet, ehkä muutama referenssi sekä yhteystiedot. Ja siinä se sitten onkin. Esimerkiksi tuotteen tai palvelun ostaminen on onesti mahdotonta. Silloinkin kun kysymyksessä on ihan pakettitavara.

Miten arvelette yritysten asiakkaiden reagoivan? Asiakas tulee sivulle; kahlaa sisältöä hetken ja mahdollisesti lähettää sähköpostin tai soittaa. Näin siis käy positiiviessa tapauksessa. Mutta yleensä jatketaan matkaa eteenpäin seuraavan yrityksen sivulle, jossa tehdään aivan samat temput.

Yleensä verkkosivulla ei ole mitään henkilökohtaista; asiaa josta potentiaalinen asiakas jäisi kiinni. Särmät tai tarttumapinnat puuttuvat. Vielä vähemmän asiakkaalla on mahdollisuuksia mielekkääseen ajatustenvaihtoon yrityksen tai oikeammin, sen edustajien, kanssa. Se kertoo yrityksestä paljon.

Ihmisille on yhä tärkeämpää tuntea se yritys jonka tuotteita/palveluita ostaaa. Me haluamme tietää, osallistua ja olla mukana niiden yritysten toiminsaa, joita arvostamme.

Millä tavoin sitä tarttumapintaa voi lisätä?

Se on helppoa kuin heinänteko. Alkakaa kirjoittaa, tuiottaa sisältöä niistä asioista jotka yritykselle ovat tärkeitä. Antakaa yitykselle ja sen tekemiselle kasvot. Minua on kovasti kiehtonut ajatus, jossa yritys x alkaisi tehdä esimerkiksi viikottaista videoblogia yrityksen tapahtumista. Esimerkkinä voisi olla vaikka Rocketboom. Samaa kannattaa muuten perinteisten maakuntalehtien miettiä. Ainakin Ruotsin Aftonbladetin esimerkki kannattaa miettiä muutamaan kertaan läpi.

Talouselämä on ollut aktiivinen ja tehnyt selvityksen Suomen arvostetuimmista verkkobrändeistä. Se on minusta mielenkiintoista luettavaa ja sen perusteella monen markkinointijohtajan ja mediapomon kannattaa miettiä omia tekemisiään hyvin tarkkaan. Markkinointivetoiset sivut eivät listalla juhli; sama koskee kyllä myöskin mediatalojen portaaleja (poikkeuksen tekee tietysti YLE)

Kaikki ihmisten rkastamat palvelut ovat selkeitä, yksinkertaisia arjen elämää helpottavia palveluita. Ja ne on tarkoitettu kestämään aikaa verkossa.

Mutta millaisia verkko-operaatioita me teemme markkinoinnissa? Verkkomarkkinointi on edelleen kolmen kuukauden kampanja. Täynnä tingeltangelia ja muista medioista opittua tyrkkyviestintään. Hyötypalveluita käytetään hyvin vähän markkinoinnissa, vaikka kenttää niille olisi. Samoin ihmisten omaan tekemiseen liittyviä palveluita on markkinointivetoisena hyvin vähän. Ja kuitenkin nämä kaksi ovat niitä joiden parissa ihmiset käyttävät aikaa. Ainakin minä opin perinteistä suoraa tehdessäni yhden totuuden: jos ihmiset käyttävät jonkun asian kanssa aikaa, he yleensä myös ostavat jotakin. Se, että jokin kampanja näyttää hienolta ja on hyvin tehty ei vielä saa mitään aikaan. Videoklippi on kiva katsoa. Kerran. Peli on kiva pelata läpi. Kerran. Mutta palveluun, josta minulle on hyötyä ja jossa minulla on esim. omaa sisältöä, palaan takuuvarmasti takaisin.

Mediapomoilla on vähän samanlainen ongelma. Lööpijournalismi ja muiden medioiden kopiot eivät oikein toimi. Hyötypalveluita on ainakin minusta tultava ulos tuutista aika paljon lisää. Ja hyvin nopeasti. Telkku.com on simppeliydessään hyvä esimerkki palvelusta, jolla on kysyntä ja tarve. Sen viitoittamalla tiellä on hyvä jatkaa.

Olen ollut viime viikojen aikana puhujana ja panelistina aika monessa sosiaalista mediaa tai mediaa yleensä koskevassa tilaisuudessa. Niissä on lähes aina noussut esiin samat asiat. Median edustajat edelleen pähkäilevät verkon merkitystä. Ja sama koskee brändejä.

Etenkin iltapäivälehtien tilanne kummastuttaa median ihmisiä. Mihin lukijat ovat kadonneet? Miksi paperi ei kiinnosta?

Iltapäivälehtien tehtävä on ollut luoda ja taustoittaa puheenaiheita. Siis antaa aiheita keskustelulle toimiston kahvipöytään ja lounasravintolan asiakkaille. Vuosien saatossa Iltapävälehdet ovat suoltaneet valtavan määrän erilaista sisältöä, jota ovat taivastelleet niin Karesuvannon mummo kuin Punavuoren Håkankin. Mikään ei ole luodannut kansan tuntoja niin hyvin kuin iltpäivälehtien yksinkertaiset asennemittaukset. Perinteinen iltapäivälehti on ehkä eniten ollut riipuvainen sisällöstä, jos sitä verrataan muihin päivälehtiin. Maakuntalehdellä on valmis yhteisö, jota se voi hoitaa ja puhutella kohdistetusti. Iltpäivälehden on voitettava yleisönsä joka päivä.

Nyt on vain niin, että nämä samat puheenaiheet ja sisältö löytyvät tuorreeltaan verkosta. Saat samat uutiset verkosta nopeammin ja laajemmin kuin perinteinen lehti niitä voi koskaan tarjota. Miksi siis ostaa sitä perhanan lehteä? ”Sehän on ekoteko olla ostamatta!”, toesi minulle eräs kaverini, joka on ollut ns. perinteinen asiakas molemmille iltapäivälehdille. Nyt hän katsoo ne samat puheenaiheet ennen lounasta verkosta. Niin tekee varmasti moni muukin.

Iltpäivälehtien tulevaisuus on verkossa. Ne vain eivät ole kovin hyvin onnistuneet ”manageroimaan” ja kaupallistamaan puheenaiheita tässä ympäristössä. Verkossa ei pärjää pelkän perinteisen median kopiolla tai puolivillaisilla palveluilla. Koko strategia on ajateltava uudestaan. On lähdettävä liikeelle verkon ja ihmisten ehdoilla. Ihmiset keskustelevat päivän asioista jo nyt verkossa ja he kaipaavat tälle keskustelulle sopivaa paikkaa. Sellaista, joka on ymmärrettävä sekä hallittava palveluna. Uskon, että esimerkiksi Kauppalehti on saanut omalla uusitulla ja uudelleen asemoidulla verkkopalvelullaan lukijoikseen paljon iltapäivälehtien lukijoita. Kannattaisiko siis median yleensä ja myös iltapäivälehtien vihdoinkin oikeasti miettiä mitä ne ihmiset sieltä verkosta oikein haluavat?