Luin viikonloppuna Hesarin kolumin jonka keskeinen viesti oli se, että parin vuoden kuluttua monessa amerikkalaisessa suurkaupungissa ei enää julkaista sanomalehteä. Kolumnin on kirjoittanut Esa Mäkinen. Häne mukaansa syynä ovat velka, lama ja internet.
Samanlaisia pohdintoja ovat esittäneet myös muut toimittajat ja median tuntijat. Syyllisiä on luonnolsesti helppo hakea ulkopuolelta, mutta väitän kyllä oman osan ongelmista kantavan mediayhtiöiden oma hölmöily ja saamattomuus.

Lehdet syntyivät viestinnän ympärille. Alunperin ne nimenomaan palvelivat omaa yhteisöään viestinnässä. Lehti oli sosaalinen media joka kertoi mitä tapahtui ja missä tapahtui. Tyylillä ei sitten ollut niin väliä. Sisällön laadun korostuminen on myöhempien aikojen peruja. Tämän tiedonvälityksen ohella tarjosivat kanavan myös kaupalliselle muiden kuin lehtien tuottamalle tiedonvälitykselle. Sitähän mainonta käytänössä on, vai kuinka?

Tänä päivänä läntisten maiden tärkein viestinnän ja tiedonvälityksen kanava on Internet. Olen kyllästymiseen saakka toistanut, että tässä kanavassa ei voida toimia pelkästään kopiomalla muissa medioaformaateissa toimivia toimintatapoja tai mainosmalleja. Netillä on oma luonne ja henki. Netti on myös nykyisten mediatalojen pelastus, jos ne haluavat. Monet eivät näytä haluavan. Olen seurannut monia nettiin ja muihin median kustantamiseen liittyviä investontipäätöksiä, joita suomalaisessa mediassa on tehty. Se vetää naaman vakavaksi. Nettiin toki investoidaan, mutta lähtökohta on usein tekninen. Yhtiöt esimerkiksi ostavat ”platformeja” ilman todellista pohdintaa siitä mikä näiden platformien tuottama arvo oikeasti on. Viestinnän malleja jotka sopivat nettiin tai luovia uusia mahdollisuuksia mainoastajille ei viitsitä miettiä, vaan fokus on juuri tekniikassa. Ja sitten on tietysti vastakohtana ilmaisuus. Monille jotkut asiat eivät saa maksaa mitään. Näissä taloissa ei ymmärretä sitä, että ilmainen ei useinkaan takaa mitään ja hyvin harvoin esimerkiksi takaa oman asiakaskannan pidon verkossa. Strateginen osaamattomuus paistaa hyvin monissa taloissa.

Internet ei ole pelkkä rahan syöjä, vaan se voi olla myös tulolähde. sen ovat toditaneet mm. Norjalaiset ja monet hyvinkin erikoistuneet kohderyhmäpalelut. Mediatalojen on vain ryhdyttävä tekemään viestinnän palveluita joista on hyötyä sekä lukijalle, että mainostajalle. Ja hyvä olisi tietysti opetella ne markkinoinnin muutkin osa-alueet kuin pelkkä staattinen markkinointiviestintä. Jos media pystyy rakentamaan sellaisi markkinoinnin palveluita joilla on välitön arvo/hyöty markkinoijalle ja mitattavuutta, niin medialla ei ole hädän päivää. Uskokaa vain.

Olen aina ollut innokas tutustumaan uusiin asioihin. Se, ymmärränkö niistä mitään, onkin ihan toinen asia. Siitä en ole niin kovin varma. Nyt olen kuitenkin huomannut, että innovaatiosta puhutaan Suomessa kaikilla tasoilla kovasti. Ja tämän mystisen sanan ympärillä on myös jos jonkinlaista hanketta, projektia sekä esitelmää ihan vaivaksi asti. Niillä kaikilla (hankkeilla ja projekteilla) tuntuu kuitenkin olevan aika vähän tekemistä tämän arkisen elämämme kanssa.

Viime aikoina olenkin alkanut poistaa varmistinta vanhasta ja luotettavasta Parabellumista aina kun kuulen innovaatio-sanan lausuttavan jossakin lähistölläni. Minä en halua kuulla löysää puhetta ja lässytystä aiheesta, sillä se on oikeasti vakava asia. Suomi elää ja tulee elämään pienistä ja suurista innovaatioista. Innovaatio onkin mielestäni hyvin määritelty wikipediassa. Se kannattaa lukea sieltä.

Suomi on menestynty hyvin näiden innovaatioiden tuottamisessa. Maamme vauraus on loistavien innovaatioiden avulla tehty. Nyt tämän menestyksen yllä on kuitenkin synkkiä pilviä. Pilvien kerääntymisen syykin on selvä; Me taidamme olla oman menestyksemme vankeja. Suomessa pidetään hyvin tiukasti kiinni perinteisestä tavasta kehittää ja toteuttaa tuotteita ja palveluita. Perinteinen mallin on järjestelmällinen ja yleensä hyvin suljettu. Nyt sen aika on vain tullut monen tuotteen ja palvelun kohdalla tiensä päähän. Sitä ei tahdota hevillä monessa putiikissa Suomessa uskoa. Siksi me olemmekin sosiaalisen innovaatiokulttuurin Pohjois-Korea.

Meillä voitasiin vihdoinkin tajuta, että innovaatioita tehdään tänään yhdessä asiakkaiden kanssa; hyvin harvalla alueella suljetut laboratoriot ja nörttien keskinäinen viisastelu tuottaa merkittäviä tuloksia. Toki niitäkin on, mutta niillä ei ruokita viiden miljoonan ihmisen kansantaloutta. Tämä taas ei tarkoita sitä, että nörtit pitäisi viedä saunan taakse ja lopettaa napakasti niskalaukauksella. Taitoa ja osaamista tarvitaan, mutta asioita on tehtävä ja testattava avoimemmin niiden kanssa jotka joskus niitä tuotteita käyttävät.

Joku on joskus puhunut tästä asiasta sosiaalisena innovointina. (Tämänkin termin kanssa Parabellumin varmistin on herkässä.). Sen avulla yritys voi hyvinkin nopeasti hankkia uusia ideoita tai luoda uusia strategioita ja konsepteja. Se on käytännössä testattu ja toimiva malli. Linuxia tai tämän blogin alustaa, Word Pressiä, ei muuten olisi olemassa. Samalla sosiaalinen innovointi on hyvä testipenkki koko organisaation toimivuudelle ja mitä mainoin tapa saada idoita siihen miten organisaatiota ylipäätään tulisi organisoida. Me oletamme usein liikaa omista kyvyistämme, rakenteistamme ja monista muista asoista niin ihmisinä kuin organisaatioinakin.

Juhlapuheiden asemesta, Suomessa tarvitaa käytännön toimia joiden avulla yritykset aivan oikeasti alkavat tehdä töitä meidän tavisten ja omien asiakkaiden kanssa. Sana yhteistyö on palutettava alkuperäiseen merkitykseensä. Nyt se merkitsee käytännössä myymistä ja ostamista.

Mitä nämä käytännön toimet voisivat olla?

Raha on hyvä konsultti. Jos yritykset saisivat tukea & verohelpotuksia niistä investoinneista jotka liittyvät juuri avoimeen innovointiin oltaisiin pitkällä. Esim. tietyistä tuotekehitystukien kohdalla voitaisin suoraan vaatia, että osa niistä käytetään tämänkaltaisten järjetelmien toteuttamiseen.

Toinen hyvä konsultti on markkinointi. Koko ajatusta olisi markkinoitava konkreettisten case-esimerkkien ja niiden hyötyjen kautta. Ja samalla voitasiin lopettaa sen hyvin teoreettisen Innovaatiomantran hokeminen. Näillä voitasiin jo päästä pitkälle.

Jos ei päästä, niin sitten on syytä vaihtaa arkivanhillinen ja typerä yritysjohto vaikka lailla. Niin tärkeä asia tämä on.