Aihearkisto: Media

Artikkelit, Linkkejä, Markkinointi, Media

Bob Garfieldin jorinoita ja bobailua muutenkin

Vaiheteeksi Advertising Age julkaisee jonkun mielenkiintoisen artikkelin. Bob Garfieldin juttu on mielenkiintoinen, joskin aivan kaikkea BG:n vaahtoamisesta en niele. Se on varmaa, että perinteisen median ja mainostoimistojen on kehitettävä toimintaansa rajusti. Mutta tuomiopäivän Harmagedonia en povaa. Ja tällä muutostyöllä on kiire. Muuten kaikki on tehtävä kiirellä ja kipeiden toimenpiteiden kautta.

Jotkut sentään yrittävät. Eilen sain lukea, että Koff tuo kesäksi ”uusvanhan” maissioluen, Wild Indian Beerin, kauppoihin. Lanseerauksesta huolehtii Bobin heimoveljet. Ensimmäiset lanseerauksen osat ovatkin jo näkyvissä netissä.

Olen näkemästäni varsin ristiriitaisella tuulella.

Tunnusta katsovani ko. nettisivua ihan silmälaput silmillä. Tajuan koko juonen jujun ja pidän ajatuksesta, jolla haetaan ihmisten omaa sisältöä. Ja siitä, että kuluneita sovelluksia kuten intiaaninmigeneraattoria käytetään uudestaan. Mutta samalla jään miettimään sitä, että koko homma on taas kampanja. Pikäjänteinen yhteisöllisyyden juoni puuttuu selvästi. Tämä on taas mainoshöttöä. Ja jotenkin tuntuu siltä, ”että nopeasti ja siitä mistä aita on matalin -kampanja”.

Toinen juttu on sitten tuo kampanjan intiaanituntemus, jonka arvion perustan M&M juttuun. Pojilta tai tytöiltä on jäänyt Hopeanuolet lukematta. Tai muutenkin perustietojen kaivuu hieman kesken. Tämän sanon ihan vaan vanhana intiaaniharrastajana.

Mutta nyt minä lähden Käsivarteen Porojärvelle ampumaan riekkoja. Jos mitään ei kuulu parin viikon kuluessa, olen luultavasti hautautunut lumivyöryyn.

Artikkelit, Markkinointi, Media

Tutkimisesta ja hutkimisesta

Yle veti herneen nenään.

Siinä ei kovin kiva ole tutkimuslaitoksen pomona olla kun mediatalo äksyilee. Asiasta kun tulee aivan varmasti julkinen ja se taas takuulla käy tutkimuslaitoksen lompakolle. Eihän sitä kukaan osta mitään laitokselta joka ei osaa hommiaan. Jos siis olet tutkimuslaitoksen pomo, sinulla kannattaa tässä tilanteessa olla hyvät selitykset takataskussa.

Vaaliennusteiden tuloksia on ihmetelty ja koko prosessista on oltu mediassa jos jotakin mieltä. Siihen kuka on oikeassa ja kuka on väärässä, en ota kantaa. Sen sijaan ilmiöön nimeltään tutkimus, noin sanan laajassa merkityksessä, voisi vähän ottaa kantaakin.

Meillä kun luotetaan aivan liikaa tutkimuksiin. Ja niitä tehdään aivan helvetisti yli tarpeen.

Olen vastaillut tutkimuksiin verkossa ja auliisti myös puhelimessa. Samoin minua on haastateltu kaupassa (kiitos vain siitä viimeisestä suklaalevystä gallupille…) ja kadulla. Voisin väittää olevani tämän alan vastaamisen veteraani. Samoin olen ollut laatimassa ja ostamassa nippua tutkimuksia. Joten kokemusta on kertynyt tälläkin puolella pöytää.

Kaiken tämän kokemuksen perusteella uskoni tutkimukseen on enää hyvin rajallinen. Lähes jokaisessa kyselyssä olen valehdellut sujuvasti ainakin osaan kysymyksistä. Ja niin tekee käsittääkseni moni muukin. Ja valehtelu sujuu yhtä mainosti kaikissa medioissa. Ja kaiken lisäksi minulta aika usein kysytään typeryyksiä tai jonninjoutavuuksia. Ja tähän syyllistyvät niin isot kuin pienetkin tutkimuslaitokset.

Tutkimukset ovat muutenkin ongelmallisia. Niiden perusta on yleensä jossakin menneessä tapahtumassa, jonka pohjalta lähdetään rakentamaan patteria kysymyksiä joiden avulla sitten pyritään ennustamaan tulevaisuutta. Ja jos tilaaja ei osaa kuvata tarpeitaan oikein, hän saa sitä mitä tilaa. ”Jos paskaa panee tuuttiin sisään, ei se toisessa päässä muuksi muutu.”, totesi yksi kaverini kerran. Jan näin käy usein. Toinen ongelma olemme me ihmiset. Olemme nimittäin oppineet sosiaalisesti viisaiksi ja vastaamme kyselyihin yleensä siten, että se on poliittisesti korrektia. On sopivaa puolustaa luomua vaikka sitten kaupassa tosipaikan tullen kärryihin kolahtaa ihan tavallista porkkanaa ja tomaattia.

Tutkimusten määrää taas selittää pikälle yritysten epävarmuus ja munattomuus. Kun siitä asiakkaasta tarpeineen ei oikein aidosti olla jyvällä tai kiinnostuneita, niin sitten tilataan tutkimus. Samoin tutkimus tilataan puolustamaan sitä, että pomo ei osaa hommiaan. On niin helppo paeta tutun ”mutta kun tutkimukset kertoivat…”-lauseen taakse. Toisaalta, en ole koskaan kuullut yhdenkään esim. harrastusyhteisölle romuja kauppaavan kauppiaan tilanneen tutkimusta. Jos siitä asiakkaasta ja hänen tarpeistaan ollaan kiinnostuneita ja jos jopa kauppias itse harrastaa samaa kuin asiakkaansa, niin homma pysyy näpeissä ilman tutkimustakin.

Ylitutkimisen asemasta, paljon viisaammin yritys tekee avaamalla tuotekehityksensä omille asiakkailleen, kuten nyt esim. Lego ja Microsoft ovat tehneet. Väittäisin, että yhden tutkimuksen hinnalla moni yritys saisi kuluttajille avoimen ja toimivan tuotekehitysympäristön.

Ai niin. En minäkään aivan synnitön ole. Tuossa pöydällä on yksi markkinatutkimus jonka ensimmäisen vaiheen tuloksiin pitäisi ottaa kantaa.

Artikkelit, Markkinointi, Media, Yhteiskunta & kulttuuri

Nyt voin jo sen sanoa. Ei mitään uutta auringon alla.

Näistä vaaleista piti tulla jotain erilaista. Näin luvattiin mainostoimistojen, puolueiden kuin ehdokkaidenkin suulla. Puhuttiin nettivaaleista ja jossakin jopa siitä, että me vaalikarja voisimme jopa kommunikoida ehdokkaiden kanssa. Muutaman blogikellokkaan kanssa kokeilin. Arvaa onnistuiko?

”Rahaa on.”, sanoivat puolueet. ”Me tuhlaamme ne puolestanne. Niin, että tulosta syntyy.”, lupasivat mainostoimistot.

Ainut uusi asia olivat loanheittomainokset.

Jos Suomen parhaiden mainsotoimistojen kyky yhteiskunnallisessa mainonnassa on tällä tasolla, pitäisi hälytyskellojen soida ihan tavallisten yritysten markkinointiosastoilla. Valmispitsan myynti on pirun paljon vaikeampaa, kuin poliittisen aatteen kaupitteleminen. Sitä mainostoimisto ja aatteen omistajataho voivat nimittäin muovailla itse tuotetta ja viestiä suhteellisen vapaasti. Ajan henkeen ja kohderyhmien mukaan. Mutta tumma olut on olutta ja ryynimakkara makkaraa. Siinä maailamassa liikkumavara on paljon pienempi.

Onneksi huomenna on Pyhän Patrikin Päivä. Voin etsiä itselleni savuisen ja tunkkaisen irkkupubin perännurkan ja hulauttaa markkinoinnin tilaa koskevart murheeni alas Guinessilla. Tässä asiassa pysyvyys on hyvästä. Samoin siinä, että Lauantaita seuraa aina Sunnuntai. Ja sehän on vaalipäivä. Ja minä saan taas lopetaa narisemisen tästä asiasta.