Minä pidän syksystä. Kuten kotipuolessa pruukataan sanoa, ”nyt on leviä pää vuoresta.” Koska olen rymynnyt lintujen perässä pitkin saloja ja mantuja ja kytännyt kauriita Ahvenenmaalla, on tämän blogin kirjoittelu jäänyt vähemmälle. Töitäkin kun täytyy tehdä. Vapon viestintäjohtaja Reijo Vatanen kirjoitti kansallisesta mediatutkimuksesta Mediaviikon kolumnin. Hyvä juttu. Siinä kuitenkin unohdettiin se tosiasia, että painetun median huoli ei ole netti, tai itse lehti. Ongelma on se, että painettu media on menettämässä sen tärkeimmän: tunnistetun asiakkuuden. Lehtien pääoma on yhteisöissä joita lehti palvelee. Painetun sanan kohdalla mainostajahan ostaa kanavan tunnistetun yhteisön luo. Jos tuon yhteisön jäsen ei näe arvoa sillä mitä lehti/tai mikä muu media tahansa tekee, hän häviää yhteisöstä. Meillä on aika monta lehteä, joilla tämä arvokeskustelu on edessä. Aito paikallisuus ja aidot yhteisöä palvelevat sisältöratkaisut voisivat olla hyvä alku. Sillä ei ole merkitystä, kuinka moni netissä näkee Honkajoen Metsästysyhdistyksen uutisen metsätysajoista tai rauhoitusalueista, koska sillä on merkitystä vain seuran jäsenille. Mutta se media, joka tekee tämän sisällön julkaisemisen seuralle helpoksi ja osaa rakentaa siihen liittyvän palvelun, on vahvoilla. Sillä on silloin linkki paikallisen yhteisön elämän yhteen osaan. Ja tämänkaltaisia ”elämisen osia” on monia. Ja kun media pystyy kokoamaan nämä ”elämisen osat” loogiseksi kokonaisuudeksi palveluineen, se luo arvoa ja ainutkertaista sisältöäkin paikalliselle yhteisölle. Ja sitä kautta media voi edelleen säilyttää oman tunnistetun asiakaskantansa mediasta huolimatta.

P.S. Vapolle täytyy antaa kiitosta käytöstä poistettujen turvesoiden entisöinnistä. Riistaa löytyy!

KMT on taas tehty. Siinä riittää ihmettelemistä. Aikakauslehdillä lukijämäärät tutkimuksen mukaan putoavat, ja toisaalta taas sanomalahdet ovat pitäneet kohtuullisesti pintansa. Mitähän tämä taas sitten kertoo meistä ihmisistä? Oma ja pyhästi henkilökohtainen ajatukseni näistä tuloksista on seuraava:
Sanomalehdillä on merkittävä yhteisöllinen merkitys. Ne kertovat alueen uutisia ja taustoittavat niitä. Ja yleensä ne ovat hoitaneet hommansa hyvin. Levikkimarkkinointi ja median muoto toimivat, varsinkin siinä kohderyhmässä joka on syntynyt 50-luvulla tai aiemmin. Nuoremmista en menisi niin takuuseen. Sanomalehtien haasteet ovat edessä. Ne eivät voi jäädä vain odottamaan. Uskon, että aika monet ovat jo liikkeellä, koska niiden on vastattava digitalisoitumisen haasteisiin seuraavien vuosien aikana. Aivan pakosta.

Toisin on aikakauslehtien laita. Jos lehdellä ei ole hyvää monimediakonseptia, se on jo nyt vaikeuksissa. Ja jos ei ole jo nyt, niin kohta on. Otetaan esimerkki: Jos pitää ruuanlaitosta, niin netti pursuaa reseptejä. Tai kuten Kari Haakana oikein pohti naistenlehtien tilannetta, se on surkea. Naistenlehdille verkko on tuntuu olevan musta aukko. Sisältöpolitikkaa tai ansaintalogiikkaa ei kukaan ole pohtinut.Kohderyhmä kyllä on olemassa, sillä naiset ovat tämän ”WEB 2,0:n” vetureita.  Siinä voisi muutaman naistenlehden toimittaja ja pomo oikeasti ruveta miettimään, mitä pitäisi tehdä.

Meille Perheeseen  tulee aika monta aikakauslehteä.  Ja oikeasti kaipaisin niille kaikille kunnollisia verkkopalveluita. Lukuunottamatta Aku Ankkaa ja Roope-Setä pokkareita.  Sellaisia joihin minäkin voisin osallistua ja joissa olisi jotakin lisää, mitä lehtee ei saa mahtumaan. Ja minulla voisi olla pari vinkkiä miten nissä palveluissa saataisiin euro pyörimään.