Tässä on yksi mielenkiintoinen artikkeli. Jutun otsikko sai minut lukemaan jutun ihan loppuun saakka. Sanottakoon heti alkuun, etten ole kirjoittajan kanssa aivan kaikista asioista samaa mieltä. Minä en usko sanomalhtien totaaliseen katoamiseen seuraavan kymmenen vuoden aikana. Siihen on montakin eri syytä: käyttöliittymä on hyvä, vanhempi sukupolvie ei oikein osaa elää ilman lehteä jne.
Sen sijaan siitä olen samaa mieltä, että sanomalehdenlehden on keksittävä itsensä uudestaan.
Perinteinen lehti ei enää ole mielenkiintoinen. Sen rooli on monessa mielessä hukassa. Nopeaan uutsivälitykseen se on auttamattomasti hidas ja toisaalta esimerkiksi minua eivät kiinnosta monet lehtien perinteiseen rakenteeeseen kuuluvat osat ollenkaan. Omalla kohdallani niitä ovat mm. pikkuilmoitukset ja urheilu. Leheden ostaessani maksan siis turhasta tauhkasta. Oma haastensa tulee luonnollisesti täältä digitaalisesta puolelta. Tänään mainostajilla on oma suorakanavansa kuluttajien luokse tässä digitaalisessa ympäristössä. Mihin ne tarvitsevat hidasta ja vanhanaikasta mediaa?
Sanomalehtien mahdollisuus on niilen brändissä. Luotettava. Pysyvä. Asiantunteva. Puolueeton. Sisältöammattilainen. Niitä sanoja tavalliset ihmiset liittävät sanomalehtien brändiin. Ongelma on vain se, että brändillä ei monessa lehdessä ole sellaista vastuullista johtoa, joka ymmärtäisi myös brändin päälle. Ja tällä en nyt tarkoita sitä, että lehtiin pitäisi palkata mustapukuisia brändijeesuksia puhumaan epäselvää brändijargonia. Pikemminkin päinvastoin. Sen sijaan sanomalehtien on tehtävä sellaisia digitaalisia palveluita joilla on arvoa lehden ”lukijoille” (joka on väärä sana, mutta paras jonka tähän hätään keksin.). Ja nämä palvelut eivät voi olla suoria kopioita lehdistä. Se tie ei toimi ja se on kiistatta todistettu. Jos brändi saadaan siirrettyä digiympäristöön onnistuneesti, niin kyllä ne mainostajat silloin seuraavat perässä.
