Aihearkisto: Media

Viisi prosenttia blogaa

Tilastoksekus on tehnyt taas tilastoja. TK tutkimuksen mukaan ”Internetin käyttötarkoituksista oli kasvattanut eniten suosiotaan blogien lukeminen, jota oli harrastanut joka kolmas Internetin käyttäjä vuonna 2007. Opiskelijoista blogeja oli lukenut joka toinen. Oma blogi oli koko väestöstä noin viidellä prosentilla ja opiskelijoista reilulla viidellätoista prosentilla.”

Sitä kannattaa miettiä. Samoin kuin sitä, missä Suomaliset blogejaan pitävät. Koska kotimainen tarjonta on pientä, valuu kirjoittelu kansainvälisiin palveluihin. Ja ne ovatkin huomanneet tämän ilmiön ja esim. ranskalaiselta Skyrockilta löytyy nykyään suomenkielinen palvelu. Tutkimuksen mukaan yksi haaste suomalaisten verkkopalveluiden käyttön kasvuun on kielimuuri. Jos ranskalaisilla on varaa rakentaa suomalaisille oma verkkopalvelunsa, niin miksi moista kykyä ei löydy Suomen mediakentältä? Sitä minä vain ihmettelen.

Onkohan tätä liikkeellä muuallakin?

Törmäsin tähän juttuun ihan vahingossa. Ja olin kovin hämilläni. Jos kaveri on viisikymppinen ja journailsti, niin miten hänellä voi olla näin rajoittunut näkemys maailmasta?

Käsittääkseni tämänkaltainen asenne ei millään tavoin edistä toimittajien tulevaisuutta. Oikean journalismin ja netin (joka siis on oikeastaan mediatila) vastakkainasettelu on naurettavaa. Netti ei millään tavoin vaadi kirjoittajaa kiirehtimään. Aikaan on aivan varmasti yhtä paljon kuin aikaisemminkin. Sen sijaan se vaatii mediatilana uudentyyppistä osaamista. On oltava hyvä ja aidosti näkemyksellinen, sillä samasta asiasta on paljon enemmän tietoa ja useamilla on mahdollisuus osallistua keskusteluun. Ja minun väite on, että hyvin monleta journalistilta oikeasti puutuu osaaminen.

Tässä ympäristössä keskinkertainen juttumaakari ei selviä niin helpolla kuin ”suljetussa mediakentässä”. Toisaalta avoin mediakenttä (kuten bloggaaminen) on tuonut journalistien riveihin uusia kykyjä, jotka ymmärtävät esimerkiksi sähköisen mediakentän vaatimukset paremmin kuin omiin juoksuhautoihinsa jumittuneet konservatiiviset jäpittäjät. Tämä on näkynyt mm. Ranskassa sekä Ruotsissa joissa blogikirjoittelu on nostanut toimittajien joukkoon uusia kirjoittajia, kuten Fredriks Wassin bisonblog.se).

Netti ajaa ohi television

Olen tässä lukenut ennusteita. Ja myös siinä sivussa muutaman a4:n verran ihan kylmää faktaa. Tänä vuonna se sitten kaikella todennäköisyydellä tapahtuu. Nettimainonta ohittaa siihen sijoitetussa rahamäärässä perinteisen televisiomainonnan investoinnit. Ei ehkä vielä Suomessa, sillä tulemme edelleen vuoden tai kaksi muita länsimaita jäljessä lähes kaikessa, mikä koskee median ja markkinointiviestinnän kehitystä.

Tarkoittaako tämä nyt sitä, että bannereita tungetaan pupillien eteeen entistä enemmän? On aivan varmaa, että aika paljon rahasta kulkeutuu bannereihin. Se kun on tymän/laiskan markkinoijan valinta. Ne jotka toimivat periaatteella ”ilmoitus Hesariin ja 30 sekunnin spotti Maikkarille, niin homma pelaa”, toimivat varmasti samoin netissäkin. Se ”pelaako homma” onkin sitten aivan toinen juttu. Toisaalta uskon, että muut markkinoinnin keinot, jotka netti mahdollistaa, syövät tästä kasvavasta rahamäärästä vieläkin enemmän. Hakukonemarkkinoitni ja yhteisöllisyyden hyödyntäminen ovat esimerkkejä näistä keinoista. Googlen pojilla on varmasti varaa tarjota entistä parempia työmaalounaita tänä vuonna. Jos niissä oli mitään vikaa viimekään vuonna. Sen sijaan monen televisokanavan ja leheden työmaaruokalassa saattaa olla hieman niukemmat tarjoulut.

Tämänkaltainen tilanne voi myös tutisuttaa monen markkinointijohtajan pallia. Netti kun on kaikenlaisessa mitattavuudessaan armonton väline. Väittäisin, että netin merkityksen kasvaessa tukeutuminen pelkkään markkinointiviestintään on tullut tiensä päähän. Markkinointiosaston porukan on vihdoinkin kaivettava ne vanhat markkinointikirjat naftaliinista ja alettava ajattelemaan markkinointia laajemmin. Netti kun ei ole media. Se on moniulotteinen tila, jossa samaan aikaan yhdistyy monta yrityksen toimintoa.

Ja jos minä vähän noita nystyröitäni pinnistän, niin saatan kuulla huokauksia ja menetettyjä yöunia, myös päätoimittajien kammioiden suunnalta. Tosin huomattavasti pienempiä kuin markkinoinnin kulmahuoneista. Kammioissa kun on jo ainakin hihat kääritty valmiiksi.