Ilmaista Internettiä ei ole

Välillä sitä kuulee hauskoja uutisia. Eräs näistä on se, joka kertoi Facebookin faniryhmistä. Facebook kun on ilmainen, niin fanisivut ovat uutisen mukaan ilmaista markkinointia. Mitä tuohon voisi sanoa?

Kaikki tietävät, ettei ilmaisia lounaita ole. Ei ole myöskään ilmaista internettiä tai sosiaalisen median palvelua.

Faniryhmiä syntyy spontaanisti monille brändeille, se on totta. On kuitenkin muistettava, että lähes aina nämä brändit ovat hoitaneet muun markkinoinnin todella hyvin. Ja nyt puhun koko markkinoinnista en ainoastaan markkinointiviestinnästä. Näillä brändeillä asiakaspalvelu pelaa, tuotteet korjataan ja palvelu on ystävällistä. Niillä ei ole tylyn, potkuja antavan, yrityksen leimaa otsassa. Tai sitten brändi on katu-uskottava ja sillä on aitoa asennetta. Toki fanitusta saa aikaan myös hyvällä markkinointiviestinnällä, sitä en kiellä. Mutta näin saatu fani on monesti vain tähdenlento. Näille työnsä hyvin tehneille brändeille fanien vapaaehtoinen ylistys tulee ansiosta. Se on ansaittua mediaa kuten muodikkaasti sanotaan. Tähän asemaan pääsyyn vaaditaan kuitenkin investointeja muualla kuin netissä. Ja ne ovat monesti hyvin kalliita investointeja.

Monilla yrityksillä se oma brändi ei kuitenkaan ole näin vahva. Ja vaikka olisikin on yrityksen tehtävä töitä fanituksen eteen. On investoitava aikaa, ihmisiä tai ostettava asiantuntemusta ulkoa. Ja se taas ei ole ilmaista, kuten kaikki tietävät. Tässä asiassa ylipäätään suomalaisia yrityksiä vaivaa vakava ymmärryksen puute. Toiminta netissä on investointi, ei kulu. Ja koska puhutaan investoinnista on sillä oltava tavoite, mittarit, takaisinmaksuaika ja selvä organisointi. Juuri tässä kohdassa netti ja siellä tehtävät toimenpiteet eroavat dramaattisesti perinteisestä markkinointiviestinnästä. Kaikki on mitattavissa. Kaikki on laskettavissa tavalla tai toisella. Olen alkanut epäillä, että joskus markkinoinnin johdolle juuri tämä mitattavuus aidon vuorovaikutuksen ohella tuntuu olevan ylipääsemätön kynnys. Ehkä juuri siksi vain 15% suomalaisista yrityksistä on saanut tilauksen netin kautta.

Voi meitä suomalaisia.

Tekijänoikeus ja pitkä häntä

Tänään olen porhaltanut (ilmaisesta) tilaisuudesta toiseen. Ammulla Kauppalehden 121 kertoi millainen on yrittäjän maailma nyt ( Ja tietysti sen perään mitä heillä on tarjottavana näiden yrittäjien tavoittamiseksi.). Ja siitä suoraan musiikki ja teknologia arjen tietoyhteiskunnassa -seminaariin ja sitten vielä asiakkaan kokkareille. Ja kuten huomaatte aikaleimasta, olen kunnialliseen aikaan kotona. Niin se aika meitä muuttaa.

Tämä Teoston tilaisuus oli hyvä. Aivan kaikkea en ehtinyt kuulemaan, ministeritason puheenvuoro jäi kuulematta. Valitettavasti. Noin lyhyesti jos referoin puheenvuoroja niin Nevanlinna saa ison + merkin, Nokian esitys alkuun ison ? merkin ja muu olikin sitten täytettä. Nokialla todellakin olisi aika herätä siihen mitä tapahtuu jo nyt. Ne kalvot mitä näin näyttivät vuodelta 1999 ja asenne oli ihmisiä (joista kalvolla vielä puhuttiin kulutajina) kohtaan kovin kyykyttävä ja mekanistinen. Kaikella kunnioituksella. Nevanlinna taas toi hyvin esiin nykyisen yhteiskunnan ja globaalin ympäristön paradigman. Pyytäkä

Onko nykymuotoinen brändimarkkinointi ”vihreällä maililla”

Jos nyt oikein muistan, tuo vihreä maili tarkoitti eräässä elokuvassa kuolemaantuomitun viimeistä matkaa sähkötuoliin. Tämä poloisen matka alkoi sen jälkeen kun oli syöty hyvä ateria ja päätyi huppu päässä sähkötuoliin. Minulle on tullut viime aikoina sellainen olo, että tällä maililla on hyvin suuri joukko niistä teeseistä ja opeista joilla nykyistä brändimarkkinointia hoidetaan. En siis sano tai väitä, että brändimarkkinointi kuolee. Sen tekijät joutuvat nyt vain oppimaan uusia asioita ja tapoja toimia, jotka monelle tekijälle ovat kovin kivuliaita ja saattavat olla jopa liikaa.

Olen viime viikkojen aikana ollut puhumassa aika monessa tilaisuudessa sosiaalisesta mediasta. Ihan sellaista peruskauraa; mitä tämä sosaalinen media on ja miten se vaikuttaa. Yleensä olen saanut keskustelua aikaan. (Ehkä siihen vähän voi vaikuttaa provokatiivinen tyylini, mutta kyllä ne kysymykset & kommentit aina ovat olleet ihan asian yrimestä.) Eniten on keskusteltu juuri brändistä ja sen hallinasta.

Brändin hallinnasta ja telemisestä siinä mielessä kuin niistä brändin kohdalla on puhuttu 50-luvulta saakka voisi lopettaa. Brändi ei enää ole yrityksen omaisuutta. se on brändin käyttäjien (ja sen vastustajien) omaisuutta.

Otetaampa esimerkki: poikani haluavat uuden videokameran. Syykin on selvä. Sillä tehdään videoita You Tubeen. Ensitöikseen nämä vesselit käyvät läpi muutman yhteisön, keskustelupalstan jne. jossa käyttäjät kertovat millä vehkeillä he skeittivideoita tuubiin tekevät. He jutelevat kavereiden kanssa. Tämän prosessin jälkeen he tulevat minun luokseni, raahaavat minut päätteen äärelle ja pakottavat minut lukemaan nipun arvosteluja joita ovat tehneet muut vastaavat kaverit ympäri maailmaa.

Tässä vaiheessa ei vielä kertakaan ole käyty valmistajan sivulla. Kaikki tieto on hankittu jostakin muualta. Ja päätös on tehty niiden perusteella. Brändin omistajalla tai haltijalla, siten kun me vanhat parrat se ymmärretään, ei tässä prosesissa ole osaa eikä arpaa. Se kapine on vain vehje joka kestää kovaa käyttöä, siinä on kohtuullinen optiikka ja näyttää hyvältä. Viatkin tiedetään; akku on huono ja jotkut hallintaan liittyvät vipstaakit kuluvat helposti. Mutta mikä tärkeintä se on kohderyhmän testaama ja ongelmiin saa vertaistukea. Kun kysyin sitä, miksi valmistajan sivut eivät kiinnosta, minua katsottiin kuin halpaa makkaraa. ”Se on jotain mainosmiesten skeidaa! Ei ne siellä mitään tajua.” Kun kävin itse näillä sivuilla niin en voinut kuin olla samaa mieltä. kaunisteltua tekstiä, maalailua ja kaikkea muuta kuin hyödyllistä tietoa tai käyttäjien kokemuksia. Näitä minun nassikoita ei enää ”hallita” tai heille on todella vaikea syöttää mielikuvia, joihin brändin tekeminen on perustunut aikaisemmin.

Hyvän brändinrakennusen työkaluiksi on alkanut tulla avoimuus, rehellisyys, läpinäkyvyys, yhdessä tekeminen, hyödylliset palvelut, aito auttamisen halu jne. Sosiaalisen median brändinrakennus ei perustu teknologiaan eli siihen, että ”meillä on jo yrityksellä facebook profiili”. (Kuten yksi markkinoininti-ihminen minulle lausui. Hänen mielestään sillä koko sosiaalinen media oli hoidettu.). Se perustuu prosessien muuttamiseen; aitojen asioiden kertomiseen ilman kermakuorrutusta ja asiakkaan aitoon mukaanottamiseen siinä prosessissa jolla tuotteesta/palvelusta tehdään fanittamisen arvoinen. Ei se vaikeaa ole, mutta saattaa vähän sattua. Mutta vain vähän, sen verran kuin maitohampaan nyppääminen irti nyt sattuu. Arvelen kyllä, että tämäkin voi olla monille liikaa.

Takaamme verkkopalvelullesi 20% lisää kävijöitä puolessa vuodessa.

css.php