Kesä ja syksy menivät äkkiä. Nyt talven porteilla huomasin etten ollut kirjoittanut mitään tänne aikoihin. Kiireeseen on helppo vedota. En kuitenkaan mene kiireen taakse. Kyllä kysymyksessä on enemmänkin turhautuminen.

Turhautumisen syy on hyvin yksinkertainen. Se on muutos, joka on tapahtunut tämän sosiaalisen median alueella. (Jos nyt sellaista aluetta ylipäätään on.) Tämä voi kuulostaa ihmeelliseltä; onhan sosiaalisesta mediasta tullut ”kuuminta hottia”. Vuonna 2005, jolloin aloitimme tämän yrityksen, koko termiä sai selitellä. Nyt siitä höpöttävät kaikki. Tosin en ole varma siitä mistä ihmeestä yritykset ja konsultit oikeastaan höpöttävät. Minua nyppii koko tämä höpötys. Siitä kun on 90% täyttä puppua. Alf Rhenin toteamus, että meillä alkaa olla sosiaalisen median kupla on totisinta totta.

Monille sosiaalinen media on Facebook-kampanja. Tai se, että yrityksillä on ”faneja”.

Kummassakaan asiassa ei ole mitään väärää. On kivaa jos kamapanja toimii tai yrityksellä on ”faneja”. Niillä sinällää ei ole mitään tekemistä sosiaalisen median kanssa. Sosiaalinen media on AKTIIVINEN, VUOROVAIKUTUKSEEN PERUSTUVA PROSESSI ei kampanja tai palvelussa makaava ”faniporukka”. Monet FB-kampanjoita tekevät yritykset tekevät käytännössä suoramarkkinointia. Ongelma on vain siinä, että niiltä lähes aina puuttuu sen vanhanajan suoramarkkinoinnin osaaminen. Se (vanhanajan suorakaan) kun ei ollut kampanja vaan useinmiten prosessi.

En ole nähnyt kovin montaa casea jossa yritys olisi aidosti pyrkinyt vuorovaikutukseen asiakkaidensa kanssa, tarjonnut työkaluja tähän vuorovaikutukseen ja ollut itse oikeasti läsnä tässä prosessissa.

Tässä suhteessa olemme aivan samassa tilanteessa kuin 2005. Herra meitä armahtakoon!